Kävin reilu vuosi sitten Huttukylän Metsäsianniemellä Oulurasteilla. Sekä sen kokemukseni, että tämän kesän Oulurasteilta kuulemani perusteella nyt oli kyseessä jälleen kerran haastava yösuunnistusmaasto. Alue sisältää vähän korkeuseroja ja useampia pieniä keskenään samantyyppisiä kallioita, jotka ovat haastavia varsinkin jos ei ole tottunut suunnistamaan niillä. Lisäksi alueella on myös yksi heikon näkyvyyden tiheikköalue.
Radat oli rakennettu samoille alueille kuin tämän kesän Oulurastitkin. A-rata kävi muita enemmän observatorion läheisellä kankaalla ja kaikki radat kuten A- ja B-ratojen hajontojen perhoslenkit pyörivät eniten sillä haastavimmalla kallioalueella.
Itsellä suunnistamisen lisäksi muiden lamppujen lukeminen sujui tällä kertaa jopa normaalia paremmin. Esimerkiksi rasteilla 6 & 7 näin kun joku edeltä menevä vauhdikkaampi kilpakumppani kääntyi tarkassa kulmassa juuri siten kuin kartan mukaan rastin löytäneen tulisi kääntyä, niistä sai varsin hyvin tietää rastin täsmällisen sijainnin jo etukäteen. Tasaisilla ja hyvän näkyvyyden omaavilla kankailla tätä sattuu, tällä kertaa edukseni.
Perhosillakin samoilla rasteilla sattui joskus olemaan porukkaa, etenkin kun perhoslenkkien keskusrasti oli A- ja B-radoilla sama ja vieläpä kukkulan päällä, näkyi se kaikilla kolmella kertaa rastia lähestyessäni varsin hyvin.
Kovimmat haasteeni ja ainoat pummini tulivatkin aiemmin mainittua haastavaa tiheikköaluetta lähestyessä: en malttanut tarkkailla kuviorajaa tarpeeksi vaan menin aika rohkeasti suunnalla suoraan olettamaani rastia kohden. Rastia 14 lähestyessäni painelin noin minuutin ja 20 sekunnin pummin vasemmalta ohi ja rastia 17 lähestyessäni ehkä vain parinkymmenen sekunnin pummin oikealta ohi. Toisessa tapauksessa kohtelias kilpakumppani pienensi pummiani huomattavasti kertomalla, että olen juuri ohittanut rastin. Kiitos.
Tulos taisi olla kaikkien aikojen parhaani A-sarjassa. Ennen en ole sijoittunut yli puolen välin, sijoitukseni oltua nyt 17/37. Mainittakoot tältä kerralta myös tasaisesti onnistunut suunnistus: edellä mainituista pikkupummeista huolimatta rastivälisijoitukseni olivat keskenään hyvin yhteneviä, esimerkiksi parhailla rastiväleilläni olin juurikin sijoitukseni mukaisesti 17:s.
 |
| Tälle kesälle uudistettu kilpailualueen kartta. |
Radat oli rakennettu samoille alueille kuin tämän kesän Oulurastitkin. A-rata kävi muita enemmän observatorion läheisellä kankaalla ja kaikki radat kuten A- ja B-ratojen hajontojen perhoslenkit pyörivät eniten sillä haastavimmalla kallioalueella.
Itsellä suunnistamisen lisäksi muiden lamppujen lukeminen sujui tällä kertaa jopa normaalia paremmin. Esimerkiksi rasteilla 6 & 7 näin kun joku edeltä menevä vauhdikkaampi kilpakumppani kääntyi tarkassa kulmassa juuri siten kuin kartan mukaan rastin löytäneen tulisi kääntyä, niistä sai varsin hyvin tietää rastin täsmällisen sijainnin jo etukäteen. Tasaisilla ja hyvän näkyvyyden omaavilla kankailla tätä sattuu, tällä kertaa edukseni.
Perhosillakin samoilla rasteilla sattui joskus olemaan porukkaa, etenkin kun perhoslenkkien keskusrasti oli A- ja B-radoilla sama ja vieläpä kukkulan päällä, näkyi se kaikilla kolmella kertaa rastia lähestyessäni varsin hyvin.
Kovimmat haasteeni ja ainoat pummini tulivatkin aiemmin mainittua haastavaa tiheikköaluetta lähestyessä: en malttanut tarkkailla kuviorajaa tarpeeksi vaan menin aika rohkeasti suunnalla suoraan olettamaani rastia kohden. Rastia 14 lähestyessäni painelin noin minuutin ja 20 sekunnin pummin vasemmalta ohi ja rastia 17 lähestyessäni ehkä vain parinkymmenen sekunnin pummin oikealta ohi. Toisessa tapauksessa kohtelias kilpakumppani pienensi pummiani huomattavasti kertomalla, että olen juuri ohittanut rastin. Kiitos.
 |
| Metsäsianniemen haastavin alue lähikuvassa. Vaaleansinisellä pummausreittini. Rastille 14 mennessä keltaisella merkitsemäni kuvioraja olisi pitänyt ottaa tarkemmin ja löytää kallio kuviorajalta. Nyt luotin vain hetkeä aiemmin oikealla näkemääni korkeuskäyrään. Rastille 17 olisi ehkäpä ollut taidoillani viisain mennä kuviorajan nurkan ja lähes rastin 4 kautta. |
 |
Sama kohta vertailun vuoksi kesän 2018 kartalta, erojen etsiminen on aina mielenkiintoista puuhaa kartantekomenetelmien kehittyessä ja karttojen tarkentuessa.
Tässä olennaisin pointti on se, että minulle ongelmallisen kuviorajan luoteispuoli oli vielä vuosi sitten vaaleanvihreää eli rastit 14 ja 17 olivat vaaleanvihreän sisällä. Havaitsin suunnistaessa, että nuo valkoiseksi päivitetyt alueet omasivat yösuunnistuksessa yhä varsin heikon näkyvyyden.
|
Tulos taisi olla kaikkien aikojen parhaani A-sarjassa. Ennen en ole sijoittunut yli puolen välin, sijoitukseni oltua nyt 17/37. Mainittakoot tältä kerralta myös tasaisesti onnistunut suunnistus: edellä mainituista pikkupummeista huolimatta rastivälisijoitukseni olivat keskenään hyvin yhteneviä, esimerkiksi parhailla rastiväleilläni olin juurikin sijoitukseni mukaisesti 17:s.
 |
| Monta valoa tulossa maaliin peräkanaa. Tämä kuvastaa myös kaikkien ratojen viimeisen rastin (sama) vaikeutta, tiheiköstä tullessa ojan ylityksen jälkeen ei ollut välttämättä helppoa löytää millä kalliolla on. |
Hyvä, että kirjoitat tätä blogia. Mukava lukea näitä ja vertailla havaintojasi radoista omiin kokemuksiin. Minulla oli sama kokemus rastista 14, olisi pitänyt suosiolla ottaa kuviorajan ja tuon kallion kautta, kuten lopulta hetken pyörittyäni otinkin. 7-8 -välin reitinvalinta jäi myös mietityttämään. Oli tarkoitus juosta tuota kangasta myöten oikean puolen ojaan tukeutuen, mutta ajauduin ihan liian aikaisin sinne ojalle. Paras reitti olisi varmaankin ollut tuon tien kautta. Rastit.fi:stä löytyy perhosten virheineen koko suoritus.
VastaaPoistaKiitos ja tosi mukava kuulla, että luet :)
PoistaUskoisin myös, että paras reitti välillä 7-8 olisi ollut tien kautta. Päätökseni painella uraa ja polkua pitkin metsässä (rastit.fi mukaisesti) perustui siihen, että sekä yksi minua hitaammin edennyt että yksi kärkikolmikon jäsen vetivät edeltäni ~siitä -> muutin ensimmäisen suunnitelmaani mennä tielle kun valinnan peesaaminen etenkin kovalta suunnistajalta tuntui siinä kohden "turvalliselta" ratkaisulta. Polku metsässä olikin yllättävän hyvä juosta, ei toki tien veroinen.