Yöcup, Sallisenperä 4.9.

Yöcupin alkaminen on ehdottomasti yksi suunnistuskauden kohokohdista, sekä minulle että varmasti myös monille muille. Tunnelma tapahtumissa on erinomainen, illan hämärtyessä otsalamput syttyy ja odotetaan jännityksellä lähtöä. Tällä kertaa Sallisenperän avauskisaan saapui paikalle peräti 90 suunnistajaa, mikä takasi normaaliakin näyttävämmän yhteislähdön. Vaikka Sallisenperällä on suunnistettu yöcupia ainakin 3 viime syksynä, käsittääkseni tämän kerran alue oli uutta maastoa kaikille, aiempien kisojen kuten myös parin viime kesän Oulurastien oltua Sallisentien itäpuolella.

Sallisentie kisan lähdön lähestyessä.

Cupin avauskisoissa käytetään usein yhteislähtöä, jottei viimeisten metsään lähtijöiden yöunet menisi ihan kokonaan. Lähdimme siis liikkeelle isona massana 50 metriä lähtökolmion takaa tietä pitkin. Kuten joskus ennenkin, A-pitkän juoksijat erkaantuivat tieltä välittömästi muiden haettua (ratasuunnittelun ansiosta) alussa enemmän tuntumaa karttaan Sallisentietä juosten.

A-lyhyt ja A-pitkä oli laadittu siten, että radat siirtyivät Kummunkankaan perhoslenkki-alueelle pitkän ja reitinvalintamielessä haastavan metsäosuuden jälkeen. Samoin tuolta alueelta tultiin pois samanmoinen pitkä metsäpätkä. B-rata kävi myös lenkin Kummunkankaalla. A-pitkällä ja A-lyhyellä oli 3 eri perhoslenkkiä, jotka vielä vaihtelivat 2-4 rastin lenkkeinä (kun keskusrastia ei lasketa) yhden kahteen kertaan käytetyn rastin ansiosta. Näin molemmille vaikeimmista radoista saatiin aikaan 12 eri hajontaa juostujen rastivälien säilyessä täsmälleen samoina. Taitavaa ratamestari Urpo Niemelän ratasuunnittelussa oli mielestäni lisäksi se, että A-lyhyen ja A-pitkän rasteista osa oli samoja, mutta osa myös samoilla alueilla varsin lähekkäin.

Koko kartta, missä näkyy myös reitinvalintamielessä haastava väli 1-2. A-pitkällä rasti 1 oli A-lyhyen rasti 9 (minun hajonnallani).

Kummunkangas vielä lähikuvassa. A-lyhyen rastien 6, 7/11 ja 12 takana sijaitsivat A-pitkän muut perhoslenkkien rastit. A-pitkän perhoslenkkien keskusrasti sijaitsi hyvin lähellä A-lyhyen perhoslenkkien keskusrastia, sen luode-/länsipuolella. 

Matematiikka-innostukseni jälkeen itse kisaan. Lähdön jälkeen havaitsin kartasta pian, että tullaan kaikki menemään samoissa letkoissa rastille 3, mistä alkaa isompi oman työn tekeminen. Lyöttäydyinkin itselleni ehkä jopa liian nopeaan letkaan rastivälille 1-2, en ehtinyt juuri karttaa katsella kun oli oma tehtävänsä pysyä porukassa mukana. Katselin kuitenkin välillä kompassia, että suunta on oikea ja ehdin havaita vain muutaman selkeän maamerkin (kuten alueen suurin oja) ennen Kummunkankaan selkeää metsäautotietä. Varsin Jukola-meininkiä siis.

Olinkin tyytyväinen kun siitä eteenpäin pääsi tekemään omaa suoritusta joka puolella näkyvien valojen keskellä. Perhoslenkkini sujuivat kertakaikkiaan mainiosti, pieniä kosmeettisia suunnan korjauksia lukuunottamatta oikeastaan täydellisesti. Jotenkin tuntui, että etenkin käyrien luku Kummunkankaan kivisellä mäellä sujui. Viimeistä kertaa mäeltä lähtiessäni menin radan vaikeimmalle rastille 14 erittäin varovaisesti selkeimpiä maamerkkejä pitkin. En olisi takuulla uskonut, jos minulle olisi kerrottu olevani ensimmäinen A-lyhyellä rastin 14 leimannut.

Lähdin siitä maalia kohden suunnistuksellisesti "helppoa" pätkää, loppukirinä laittamaan kaiken peliin. Kuvittelin, että peltojen reunamilla menee hyvät urat painaa rastia 15 ja maalia kohden, eikä peltojen läheisyyden johdosta tarvitse edes kuluttaa aikaa kompassin katseluun. Olinkin tässä varsin väärässä reitinvalintani oltua heikko. Alun ryteiköistä selvittyäni kävin ojassa reisiä myöten upoksissa. Vielä viimeisellä pellollakin hyppäsin ojan yli väärästä paikkaa vain todetakseni pääseväni hyppäämään takaisin ja kääntymään kohti oikeaa aukkoa.

Vaikka noiden ongelmien kanssa menikin yhteensä ehkäpä vain noin pari minuuttia, en toki olisi ollut paremmallakaan reitinvalinnalla kärjessä maalissa, muiden kärkipään menijöiden pitäessä viimeisellä suoralla metsäosuudella niin hyvää vauhtia. Sija 4/32 (missä 7 keskeytystä) on silti tasolleni todella kova suoritus, ehkä jopa lyhyen suunnistusurani paras. (Katso koko reittini ja A-lyhyen muitakin reittejä linkin takaa, myös A-pitkä ja B-rata löytyvät rastit.fi:stä.)

Maalirasti, jossa suunnistaja leimaamassa ja oikealla takana seuraava saapumassa maalia kohden. Oikealla Urpo Niemelän tulospalveluauton avonainen ovi.

Yhteenvetona ratoja kehuttiin kovasti. Maasto oli haastava ja myös vaihteleva, siihenkin nähden suunnistukseni sujui. Yöcup on kuitenkin siitä opettavainen sarja, että yhden kisan onnistuminen ei takaa seuraavaan kisaan vielä mitään, minkä muistan hyvin 2 viime syksyltä. Tällä kertaa Yöcupin tavoitteeni onkin saada tasaisuutta tekemiseen ja pahimmat notkahdukset minimiin.