Yöcupin kolmas osakilpailu ja samalla yö-Oulurastit järjestettiin Haukiputaan Ojalanperällä, samassa paikassa kuin keskimatkan Aluemestaruuskisat elokuussa. Osallistuin tuolloin AM-kisoihin ja vielä seuraavana tiistaina Ojalanperän Oulurasteillekin. Onkin varsin epätavallista, että olin kolmatta kertaa näin lyhyen ajan sisään rasteja etsimässä samassa maastossa. Itse asiassa ei tule mieleen kuin Hiukkavaara ja Sankivaara, missä olisin yleensäkin osallistunut kilpailuihin tai Oulurasteille yhtä usein.
Tällä kertaa ratojen lähdöt sijaitsivat kartan itäreunassa moottoritien puolella, vähän haastavammin autolla lähestyttävässä paikassa. Tämä lie jotta suunnistajien ei tarvitsisi ylittää pimeässä vanhaa nelostietä, kuten esim. kartan länsireunasta Parkumäen koululta lähdettäessä kävisi.
Kylmyys yllätti ainakin minut, vaikka katsoinkin aamulla ennusteesta illalla elohopean tippuvan 4 asteen pintaan. Onneksi odotteluaika oli lyhyt ja jäsenet lämpenivät metsässä nopeasti, muistan silti että sormet olivat kohmeessa vähän pidempäänkin. Ensi kerralla hanskaa ja muuta lisävaatetta mukaan.
Suunnistin taas vaativinta A-rataa. Valitsen radan aina vähän päivän kunnon ja ratakuvauksen perusteella, nyt 5km tuntemassani maastossa tuntui ennakolta varsin hyvältä matkalta.
Hyvätunnelmaisen yhteislähdön koitettua lähdin itse vaan täysillä muun A-radan massan mukaan. Aikani juostuani havatsin kartasta, että tieosuuden jälkeen letka erkanee jostakin kohden kohti rastia 1. Nyt kärki veti hyvästä kohden juontouraa pitkin oikealle muiden valojen seuratessa perässä (kohta näkyy hyvin rastit.fi, missä reittejä muutenkin). Pitkässä helminauhassa edetessäni mietin, että rasti 1 löytyy varmuudella samassa jonossa ja varsinainen tarkempi suunnistaminen alkaa taas siitä perhoslenkkien keskusrastilta.
Nyt 4 eri hajonnan 2 perhoslenkkiä olivat sikäli armeliaat, että porukka pysyi aika hyvin kasassa niiden ajan. Itse menin valtaosin nuo lenkit yksin (tai ainakin eri kavereiden kanssa), mutta siitäkin huolimatta kanssani ~samanvauhtisia kilpaveikkoja kertyi perhoslenkkien jälkeiselle pitkälle osuudelle seuraani lopulta kaikkiaan 4. Kärkiletka oli kuulemani mukaan vielä pidempi.
Reitinvalinta rastille 10 oli jo itsessään mielenkiintoinen. Vaikka oma valintani oli välittömästi selviö, huomasin vasta kotona toisen mielestäni minulle sopivamman reitin. Kärkiletka taas oli painellut ehkäpä vähän työläämpää ja suorempaa reittiä. Vaikka aika moni muukin pummasi rastia 10, tuli siitä yksi urani pitkäkestoisimmista ja pahimmista pummeista. Menimme jo aluksi rastin vierestä ~10 metrin päästä "haravana" 4 miehen kesken ja jatkoimme etsimistä 7,5 minuutin ajan 5-10 miehen voimin. Lopulta pari alle metrin kokoista kartassa olematonta kiveä tarkastettuani ja Kaukuan Jaakon kanssa suon reunassa kohdistusta uusiksi haettuamme löysimme kuin löysimmekin rastin.
Mietin näin jälkeenpäin, mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä toisin. Kärkiletkasta sarjan lopulta voittanut Aleksi Lammi oli äkännyt rastin ohittamisen jälkeen kartalta ja maastosta kuviorajan, missä oli pieni saareke muuta maastoa korkeampia puita. Tuo kuvioraja olikin rastia lähin selkeä piste. Itse näin kartalla kuviorajan vasta Aleksin kertoessa siitä. Toisaalta olisin voinut hakea suon reunasta uuden kohdistuksen jo aiemmin, tosin sekään ei olisi taannut rastin löytymistä, koska suon reunassa ei ollut yhtään todella tarkkaa pistettä suunnan ottamiselle. Mielestäni myöskään suon keskustan tarkemmin merkitty avoimemman veden kohta ei ollut erotettavissa suon reunalta.
Ehkäpä rasti oli vaan tällä kertaa todella vaikea, ellei jopa liian vaikea yösuunnistukseen, kuten ratamestari Tienhaarakin kisan jälkeen mietiskeli. Joka tapauksessa erittäin hyvää oppia, kartan kaikki merkit pitää lukea mahdollisimman tarkasti etenkin silloin kun ei ole hajuakaan rastin sijainnista.
Jäin lopulta vajaat 20min kärkiletkasta, tällä kertaa siinä erossa mukana siis tuo yksittäinen 7,5min mega-pummi kärkipään selvittyä samasta rastista reilun minuutin pummaamisella. Suunnistukseni kuitenkin sujui kokonaisuutena hyvin. Haastava yösuunnistus oli jälleen kerran todella haastavaa ja siksikin niin mukavaa.
Tällä kertaa ratojen lähdöt sijaitsivat kartan itäreunassa moottoritien puolella, vähän haastavammin autolla lähestyttävässä paikassa. Tämä lie jotta suunnistajien ei tarvitsisi ylittää pimeässä vanhaa nelostietä, kuten esim. kartan länsireunasta Parkumäen koululta lähdettäessä kävisi.
Kylmyys yllätti ainakin minut, vaikka katsoinkin aamulla ennusteesta illalla elohopean tippuvan 4 asteen pintaan. Onneksi odotteluaika oli lyhyt ja jäsenet lämpenivät metsässä nopeasti, muistan silti että sormet olivat kohmeessa vähän pidempäänkin. Ensi kerralla hanskaa ja muuta lisävaatetta mukaan.
Suunnistin taas vaativinta A-rataa. Valitsen radan aina vähän päivän kunnon ja ratakuvauksen perusteella, nyt 5km tuntemassani maastossa tuntui ennakolta varsin hyvältä matkalta.
 |
| Päivän A-rata. |
Hyvätunnelmaisen yhteislähdön koitettua lähdin itse vaan täysillä muun A-radan massan mukaan. Aikani juostuani havatsin kartasta, että tieosuuden jälkeen letka erkanee jostakin kohden kohti rastia 1. Nyt kärki veti hyvästä kohden juontouraa pitkin oikealle muiden valojen seuratessa perässä (kohta näkyy hyvin rastit.fi, missä reittejä muutenkin). Pitkässä helminauhassa edetessäni mietin, että rasti 1 löytyy varmuudella samassa jonossa ja varsinainen tarkempi suunnistaminen alkaa taas siitä perhoslenkkien keskusrastilta.
Nyt 4 eri hajonnan 2 perhoslenkkiä olivat sikäli armeliaat, että porukka pysyi aika hyvin kasassa niiden ajan. Itse menin valtaosin nuo lenkit yksin (tai ainakin eri kavereiden kanssa), mutta siitäkin huolimatta kanssani ~samanvauhtisia kilpaveikkoja kertyi perhoslenkkien jälkeiselle pitkälle osuudelle seuraani lopulta kaikkiaan 4. Kärkiletka oli kuulemani mukaan vielä pidempi.
Reitinvalinta rastille 10 oli jo itsessään mielenkiintoinen. Vaikka oma valintani oli välittömästi selviö, huomasin vasta kotona toisen mielestäni minulle sopivamman reitin. Kärkiletka taas oli painellut ehkäpä vähän työläämpää ja suorempaa reittiä. Vaikka aika moni muukin pummasi rastia 10, tuli siitä yksi urani pitkäkestoisimmista ja pahimmista pummeista. Menimme jo aluksi rastin vierestä ~10 metrin päästä "haravana" 4 miehen kesken ja jatkoimme etsimistä 7,5 minuutin ajan 5-10 miehen voimin. Lopulta pari alle metrin kokoista kartassa olematonta kiveä tarkastettuani ja Kaukuan Jaakon kanssa suon reunassa kohdistusta uusiksi haettuamme löysimme kuin löysimmekin rastin.
 |
| Oma reittini keltaisella. Alussa tuli vähän liikaa mutkaa, mutta muuten reitinvalinta tuntui täydelliseltä. Kärkiletkan valinta punaisella. Mielestäni omalle juoksutaidolleni sopivin reitti violetilla. Tätä reittiä en älynnyt, koska AM-kisoissa ja Oulurasteilla radat oli suunniteltu siten, että moinen vaihtoehto ei vaan ollut järkevä, eli ehkäpä ennakkoasenteeni rajasi kartan tavallaan talojen & tonttien pohjoispuolelle. |
 |
| Harhailuni rastin 10 vieressä. Ensin rastiympyrän sisältä hissukseen rastin ohi vähän liian kauas maastoa haravoimaan. Sitten kanssakilpailija kertoi tien olevan niin lähellä, että rasti on enemmän luoteessa, minkä jälkeen kuljin jälleen rastiympyrän läpi samalla ympyrän sisällä pysähdellenkin. Lopulta suolta uutta suuntaa hakien & muiden miesten kanssa rintamassa edeten tärppäsi. Merkkasin kuvaan myös vihreällä kuviorajan, jonka perusteella rasti olisi ollut ehkäpä ohi menon jälkeen helpoin löytää. |
Mietin näin jälkeenpäin, mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä toisin. Kärkiletkasta sarjan lopulta voittanut Aleksi Lammi oli äkännyt rastin ohittamisen jälkeen kartalta ja maastosta kuviorajan, missä oli pieni saareke muuta maastoa korkeampia puita. Tuo kuvioraja olikin rastia lähin selkeä piste. Itse näin kartalla kuviorajan vasta Aleksin kertoessa siitä. Toisaalta olisin voinut hakea suon reunasta uuden kohdistuksen jo aiemmin, tosin sekään ei olisi taannut rastin löytymistä, koska suon reunassa ei ollut yhtään todella tarkkaa pistettä suunnan ottamiselle. Mielestäni myöskään suon keskustan tarkemmin merkitty avoimemman veden kohta ei ollut erotettavissa suon reunalta.
Ehkäpä rasti oli vaan tällä kertaa todella vaikea, ellei jopa liian vaikea yösuunnistukseen, kuten ratamestari Tienhaarakin kisan jälkeen mietiskeli. Joka tapauksessa erittäin hyvää oppia, kartan kaikki merkit pitää lukea mahdollisimman tarkasti etenkin silloin kun ei ole hajuakaan rastin sijainnista.
 |
| Tulospalvelun jono maalissa. |
Jäin lopulta vajaat 20min kärkiletkasta, tällä kertaa siinä erossa mukana siis tuo yksittäinen 7,5min mega-pummi kärkipään selvittyä samasta rastista reilun minuutin pummaamisella. Suunnistukseni kuitenkin sujui kokonaisuutena hyvin. Haastava yösuunnistus oli jälleen kerran todella haastavaa ja siksikin niin mukavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti