Oulurastit, Annanmäki 24.9.

Valoisan ajan maastorastit käyvät vähiin. Annanmäen jälkeen Oulurasteja on enää Oulunsalon kisakankaalla heti huomenna torstaina ja sen jälkeen viimeiset maastorastit Timosenkoskella puolentoista viikon päästä. Kausi lopetellaan sitten Maikkulan ja Raksilan korttelirasteihin. Olikin jo vähän haikeat fiilikset ajella tuttuun Annalankankaan hiekkamonttuun parkkiin.

Hienoa keliä ja "kisakeskus" vanhassa hiekkamontussa.

A-radan kartta. Alueen tilkkutäkkimäisyys näkyy hyvin jo yleissilmäyksellä.

Haukiputaan Annanmäen (tai Annalankankaan) Oulurastit ovat omalla tavallaan erilaiset kuin muut rastit edes lähistöllä (Mustaniemi tai Virpiniemi). Maasto on suhteellisen tasaista ja helppokulkuista metsää, jonka keskellä on suuria hiekkamonttualueita. Aluetta halkoo myös suorat metsäautotiet ja polut, joita on varsin paljon. Ja niiden väliset alueet sisältävät melkein jokaisen tien ylityksen jälkeen eri maastotyyppiä. Annanmäen maastoon on mielestäni todella vaikea eksyä, mutta nopea suunnistaminen vaatii silti ennenkaikkea tarkkaa kartanlukua.

Tulin paikalle suoraan töistä jo ennen puoli viittä. Maastoon lähtiessäni mietin, että täällä suunta kannattaa ottaa tarkasti, jottei joudu rastia lähestyessä korjaamaan itseä aina sivusta oikeaan paikkaan. Tämä on lisäksi ongelmallista etenkin jos ei tiedä kummalla puolen on. Tilkkutäkkimäinen maasto kun takaaa useissa kohdin sen, että lyhyeksi tai pitkäksi meno on harvinaisempaa. Pyrin erityisesti keskittymään siihen, etten ajaudu normaaliin tapaani liian oikealle.

Suunnistukseni sujuikin suunnanottoineen ja myös kokonaisuutena varsin hyvin. En koe tehneeni varsinaisia pummeja, vaikka koinkin välillä pieniä ymmällään oloja. Luin karttaa varsin tarkasti, jopa taitotasollenikin liikaa. Lisäksi sitä suuntaakin piti toki korjailla aina joskus, mutta ei niin paljoa että laskisin niitä virheiksi. (Oulurastien tulokset sekä A-radan reittejä linkkien takaa.)

13 eri reittiä rastilta 1 rastille 2. Omani sininen (toinen oikealta). 2 suunnistajaa valitsi lännen puoleisen polkukierron (jolla vältti myös yhden montun), muut tultiin vaan suunnalla ja korjasimme suuntaamme isolle tielle pätkähtämiskohtamme perusteella. 

Rastiväli 3-4 oli tulosten perusteella paras rastivälini. Tämä lie, koska vetäisin loppupuoliskon rastivälistä riskillä keltaisen & vihreäpalloisen alueen läpi, mikä olikin yllätyksekseni varsin nopeakulkuista maastoa. Uskoisin varsin monen kiertäneen tuon alueen varman päälle ottaessaan.

Karttamerkit piti opiskella nyt tätä kirjoitellessa uudestaan. Oikeastaan vasta nyt älysin, että keltainen, jossa on mustia pieniä pisteitä, on hiekkaa. Keltainen on avoin maasto. Keltainen, jossa on valkoisia palloja on puoliavoin maasto. Keltainen, jossa on vihreitä palloja, on "puutarha" (joissakin ohjeissa) tai sen tyyppinen maasto. Näiden osaaminen jo ennen Annanmäen radalle lähtöä olisi ollut hyödyllistä.

Päivitys/lisäys 26.9.: Nappasin vielä lähtiessäni autotien varresta kuvan rastista 16 (tarkkanäköinen löytää rastilipun suurentelemalla kuvan keskeltä). Etäisyys lipulle 50 metriä, josta kartassa vaaleanvihreää 40 ensimmäistä metriä. Tämä kuvastaa alueen hyväkulkuisuutta, vaaleeanvihreät maastonkohdatkin olivat siis hyvin edettäviä.

Näiden Oulurastien jälkeen koko kauden osallistujamäärä on Oulurastien nettisivujen mukaan jo yli 15000. Ollaan tilastojen mukaan hienossa nosteessa, toivottavasti seurantahistorian ajan ennätys (15 593 vuodelta 2014) ylittyisi.