Vasta suunnistuksen aloittaneena bonus-hienoa on se, että melkeinpä joka toinen kerta kun menee suunnistamaan, on maasto itselle täysin uusi. Niin tälläkin kertaa. Menin Kellon ampumaradalle poikkeuksellisesti suoraan töistä ja olin valmiina lähtemään matkaan jo reilusti ennen viittä. Kun parkkeerasin varsin lähelle kartanmyyntipistettä ja matka siitä lähtöpukille oli noin 5 metriä, olin vähän ihmeissäni kun kaikki tuntui vaan tapahtuvan niin nopeasti, olin jo suunnistamassa melkein ennenkuin tajusinkaan.
Otin hetkeksi takapakkia lähtöpaikalta sitoakseni kengännauhat ja katsellakseni karttaa rauhassa. Vaikka oikeissa kisoissa kartta saadaankin käteen vasta lähtöhetkellä, on mielestäni Oulurasteilla hyvä silmäillä maastoa etukäteen ja katsoa hyvin karkeaa reittisuunnitelman pohjaa jo ennen lähtöä. Kun koin olevani valmis, jututin KoskRin perinteistä lähtöpaikan valvojaa hetken ja lähdin matkaan. Vain palatakseni 20 sekunnin päästä takaisin kertoakseni, että gps:n päälle laittokin unohtui.
Oloni oli muutenkin suunnistuksen aikana vähän epävarmempi kuin mitä se keskimäärin on. Tästäkin varmasti aiheutuen keräsin monta pientä pummia, jotka olivat siis nimensä mukaisesti onneksi pieniä kokonaisuuden pysyttyä hallussa ihan hyvin.
Niihin alussa mainitsemiin pummeihin. Vaikka suunnistus sujui varsin hyvin ja loppusijoituksenikin oli parempi kuin se minulla on keskimäärin (21/67), koin tehneeni ehkäpä 4 puolen minuutin pummia ja jotain pientä muutakin sekoilua matkan varrella. Matkalla rastille 2 sekoitin suuntaa/sijaintiani tiheikön ja suon reunaa edetessäni ja tein ylimääräisen mutkan. Rasti 6 ei löytynyt ihan suoriltaan tikeikön ja hakkuun rajan oltua vaikea erottaa, onneksi älysin vertailla kartan pieniä valkoisia alueita maastoon. Rastista 7 juoksin vähän ohi. Rastille 8 valitsin jo mainitun huonomman reitin ja oikea kivikin oli vähän haussa. Lisäksi rastilla 9 piti hieroa hetki päätä melkeinpä rastin vieressä, matkalla rastille mieleen laittamani pari välipistettä (iso kivi ja polun pätkä) kun jäivät huomaamatta ja pysähdyin ~oikeaan paikkaan vasta käyrien perusteella.
Noista pienistä epävarmuuksista toisaalta esimerkiksi rastin 7 minimaalisen ohijuoksun teki rastit.fi mukaan melkein kaikki muutkin, en tiedä menikö polku maastossa vähän eri tavalla kuin kartassa vai mikä sen aiheutti.
Yhteenvetona maasto oli tietyin osin haastava ja radan suunnittelu oli kokonaisuutena puitteet huomioiden mielestäni todella hyvä: vaihteleva ja sopivan vaikea. Puitteilla tarkoitan sitä, että Kalimenoja oli pakko ylittää noista 2 sillasta, paikalle tulotie oli kartan "keskellä" ja monet vihreät/pystyvihreät sekä lukuisat polut/metsäautotiet toivat varmasti omat mausteensa ratasuunnitteluun.
Kun jututin maalissa järjestävän tahon Lasse Qvistiä ja mm. kerroin rastin 10 tulleen todella aikasin vastaan, hän totesi että ehkäpä tuo 7500:1 suhteen kartta saattoi tehdä minullekin tepposet. Totesin, että ei kai, mutta samalla aloin miettiä, että älysinkö itse asiassa koko aikana suunnistaneeni pienemmän mittakaavan kartalla. Todennäköisesti en. Kun jatkuvasti oli olo, että "olenko jo tässä" ja asiat vaan tulivat koko ajan nopeasti vastaan. Vaikka kyseessä on "vain" Oulurastit ja harrastus, tämäkin kertoo siitä, että valmistautuminen jäi henkisellä puolella tänään turhan hätäiseksi.
Koskelankylän Riento järjestää netin mukaan kesän mittaan 8 Oulurastit ja aina näyttää paikalla olevan ~samat avainhenkilöt. Isot kiitokset panoksestanne, mukavaa oli jälleen :)
 |
| Kellon ampumaradan parkkialuetta hienossa auringonpaisteessa. Takana oikealla Oulurasti-kärry ja maali, kartanmyynnin ja lähdön jäädessä taka-oikealle kuvan ulkopuolelle. |
Otin hetkeksi takapakkia lähtöpaikalta sitoakseni kengännauhat ja katsellakseni karttaa rauhassa. Vaikka oikeissa kisoissa kartta saadaankin käteen vasta lähtöhetkellä, on mielestäni Oulurasteilla hyvä silmäillä maastoa etukäteen ja katsoa hyvin karkeaa reittisuunnitelman pohjaa jo ennen lähtöä. Kun koin olevani valmis, jututin KoskRin perinteistä lähtöpaikan valvojaa hetken ja lähdin matkaan. Vain palatakseni 20 sekunnin päästä takaisin kertoakseni, että gps:n päälle laittokin unohtui.
Oloni oli muutenkin suunnistuksen aikana vähän epävarmempi kuin mitä se keskimäärin on. Tästäkin varmasti aiheutuen keräsin monta pientä pummia, jotka olivat siis nimensä mukaisesti onneksi pieniä kokonaisuuden pysyttyä hallussa ihan hyvin.
Huomasin jo matkalla ykkösrastille, että tällä kartalla vihreä pystyviivoitus on todella vaikeaa maastoa: ohuita 30cm pitkiä puun kantoja ja paljon nuorta mäntyä harvennushakkuussa kellistettynä. Samoin havaitsin jo toisella rastivälillä, että tällä kartalla vihreä on todellakin tiheikköä. Valkoinenkin oli osin haastavampaa kuin monilla muilla kartoilla: ainakin rastille 8 vihreän kierto valkoista pitkin oli liian lyhyt kierto... olisi kannattanut mennä vielä kauempaa hakkuuta tai jopa polkua myöten, kuten ~kaikki muut suunnistajat tekivät rastit.fi reittien perusteella.
Kartan värit analysoituani totean vielä, että kieltoraidoitus monilla teillä oli ihan mielenkiintoinen lisä: sillä vähennettiin suunnistajia autojen paikalle tuloon käyttämältä tieltä, mutta osaltaan myös vaikeutettiin suunnistusta. Kun esimerkiksi rastivälillä 17-18 kielletty tie olisi ollut varmaankin nopein reitti ja se olisi ollut myös teoreettinen vaihtoehto välillä 5-6.
 |
| Koko kartta kerralla, klikkaa kuva auki suurennellaksesi yksityiskohtia. |
Niihin alussa mainitsemiin pummeihin. Vaikka suunnistus sujui varsin hyvin ja loppusijoituksenikin oli parempi kuin se minulla on keskimäärin (21/67), koin tehneeni ehkäpä 4 puolen minuutin pummia ja jotain pientä muutakin sekoilua matkan varrella. Matkalla rastille 2 sekoitin suuntaa/sijaintiani tiheikön ja suon reunaa edetessäni ja tein ylimääräisen mutkan. Rasti 6 ei löytynyt ihan suoriltaan tikeikön ja hakkuun rajan oltua vaikea erottaa, onneksi älysin vertailla kartan pieniä valkoisia alueita maastoon. Rastista 7 juoksin vähän ohi. Rastille 8 valitsin jo mainitun huonomman reitin ja oikea kivikin oli vähän haussa. Lisäksi rastilla 9 piti hieroa hetki päätä melkeinpä rastin vieressä, matkalla rastille mieleen laittamani pari välipistettä (iso kivi ja polun pätkä) kun jäivät huomaamatta ja pysähdyin ~oikeaan paikkaan vasta käyrien perusteella.
 |
| Kuvassa pieni pyörintä rastilla 6 (joko rastin paikka kuvassa tai gps-jälkeni vähän vinossa), pieni rastin 7 "ohitus", rastin 8 lähestyminen liian etelästä valkoisen läpi ja pieni kiven etsintäkin sekä rastin 9 kiven etsintä. Ei pahoja pummeja mikään, mutta peräkkäisillä rasteilla tullessa eivät tuntuneet kovin hyvältä. |
Noista pienistä epävarmuuksista toisaalta esimerkiksi rastin 7 minimaalisen ohijuoksun teki rastit.fi mukaan melkein kaikki muutkin, en tiedä menikö polku maastossa vähän eri tavalla kuin kartassa vai mikä sen aiheutti.
Yhteenvetona maasto oli tietyin osin haastava ja radan suunnittelu oli kokonaisuutena puitteet huomioiden mielestäni todella hyvä: vaihteleva ja sopivan vaikea. Puitteilla tarkoitan sitä, että Kalimenoja oli pakko ylittää noista 2 sillasta, paikalle tulotie oli kartan "keskellä" ja monet vihreät/pystyvihreät sekä lukuisat polut/metsäautotiet toivat varmasti omat mausteensa ratasuunnitteluun.
Kun jututin maalissa järjestävän tahon Lasse Qvistiä ja mm. kerroin rastin 10 tulleen todella aikasin vastaan, hän totesi että ehkäpä tuo 7500:1 suhteen kartta saattoi tehdä minullekin tepposet. Totesin, että ei kai, mutta samalla aloin miettiä, että älysinkö itse asiassa koko aikana suunnistaneeni pienemmän mittakaavan kartalla. Todennäköisesti en. Kun jatkuvasti oli olo, että "olenko jo tässä" ja asiat vaan tulivat koko ajan nopeasti vastaan. Vaikka kyseessä on "vain" Oulurastit ja harrastus, tämäkin kertoo siitä, että valmistautuminen jäi henkisellä puolella tänään turhan hätäiseksi.
Koskelankylän Riento järjestää netin mukaan kesän mittaan 8 Oulurastit ja aina näyttää paikalla olevan ~samat avainhenkilöt. Isot kiitokset panoksestanne, mukavaa oli jälleen :)
Kommentit
Lähetä kommentti