Oulurastit 2.7., kisapäivä

Itse Oulurastipäivälle jäi hyvin vähän valmisteluja. Lähdin kotoa ennen kahta ja kävin kaiken varmistamisen vuoksi kiertämässä kaikki rastit vielä ennen ensimmäisten Oulurasteilijoiden lähtemistä maastoon. Kun en vaan halunnut ottaa riskiä, että joku rasti olisi kadonnut. Saihan tuossa lisäksi mukavaa kuntoilua.

Rastikoodi 131 ojan päässä. Tämä oli viimeisen rastin lisäksi ainoa kaikilla radoilla A-D ollut rasti. Testasin vielä tiistaina rastien paikalla oloa tarkistaessa, että näkyyhän rastilippu riittävän hyvin kummasta vaan suunnasta ojan reunaa tullessa, jottei se olisi liian vaikea D-radalle.

Kun olin kierrokseni jälkeen Kiekolla 15.45, muut talkoolaiset olivat jo kasassa. Vesa Halonen perusti autoineen tulospalvelupisteen maalipuomin lähelle ja perustimme kartanmyynnin lähtöpaikkojen lähelle. Mikko Lukkarinen organisoi parkkiinohjauksen, joka olikin yllättävän haastavaa suuren osallistujamäärän johdosta. Kaikkiaan 8 talkoolaista kaikki edellä mainitut mukaanlukien oli lopulta aika minimimäärä tämän kerran tapahtuman hoitamiseen.

Minut yllätti taas se, kuinka ajoissa osa porukka tulee paikalle. Ensimmäiset lähtivät maastoon jo 16 maissa ja Oulurastien alkaessa virallisesti klo 16.30 parkissa oli jo noin 50 autoa (plus jokunen pyöräilijä). Ruuhka taisi jatkua aina 18.45 saakka, jonka jälkeen helpotti. Itse olen joskus paikalla tuon jälkeen, näköjään aika harva muu on...

Tottakai jännitti kovasti ensimmäisiä radalta maaliin odotellessa, toimiiko kaikki sujuvasti vai ei. Olikin mukava kuulla oikeastaan pelkkää positiivista palautetta radoista. Itse olin hinkannut välejä sen verran paljon, että mietin pummaileeko niissä kukaan, mutta onnekseni eri suunnistajat kokivat eri välejä haastaviksi tai reitinvalintamielessä hyviksi.

A-radalla väli 13-14 oli kuullun perusteella haastava. Reitinvalinnan lisäksi itse rastipiste oli varsin vaikea. Rastin löytämistä vaikeutti se, että rastikiveä lähin kivi on rastiympyräviivan alla piilossa ja se, että rastia lähin kelo kaatui myrskyssä noin kuukausi sitten. Se päivitettiin karttaan, mutta jostakin syystä sain pompautettua kelon tulostettuihin karttoihin takaisin mukaan.

A-radan rastin 14 kivi ja rastilippu olivat varsin piilossa pari-kolmemetrisessä taimikossa.

C-radalla rastiväli 1-2 oli monien mielestä haastava osan ajauduttua rastia etsiessä liian pohjoiseen. Alueen lukuisat enemmän ja vähemmän selkeät metsäkulkuneuvojen jäljet eivät helpottaneet itsensä kohdistamista. (Sinänsä tuo kaikkien ratojen A-C alun vihreällä pystyraidoituksella merkattu alue on mielestäni varsin hyvin juostavaa ja mukavaa metsämaastoa.)

Jonoa piisasi maalipukilta tulospalveluautolle ja juomapisteelle... sama kartanmyynnissäkin lähes koko tapahtuman ajan.

Vähän ennen kahdeksaa aloimme kerätä alkupään rasteja ja rastireitin siimaria pois Kainuun Rastiviikoilta paikalle avuksi tulleen Hemmo Ahokoivun kanssa. Viimeiset suunnistajat tulivat maaliin ~20.30 mennessä, minkä jälkeen Vesa alkoi sulkemaan kisakeskusta ja aloimme keräämään loppujakin rasteja pois. Kun olimme keränneet kaikki Kiekkoa lähimmät rastit, tuli seuraavien eli torstain Oulurastien vastaava KosKRi:n Lasse Qvist jo hakemaan Oulurastikärryä.

Jaoimme kauempana olleet rastit vielä Hemmon kanssa, Hemmon hyödyntäessä maasturiaan ja pudottaessa keräämänsä rastit kartan alueella asuville vanhemmilleni. Minä kävin syvemmät metsärastit samalla kun morjenstin naisten MM-välierä USA-Englantia katsomaan alkamassa olevia eläkeläisiä. Pudotin kaikki nämä loput rastit lähistölläni Talvikankaalla asuvalle Lasselle keskiviikkona.

Rasteja hakiessani olin tyytyväinen, kuinka vähän maastoon oli muodostunut selkeitä uria, ihan rastipisteitä lukuunottamatta. Kuvassa rastikoodi 161 B- ja C-radoilta.

Kiekon maja, kaikki rastit A-C. D:stä ja RR:stä oli vielä 2 omaa OCad-tiedostoaan.

Mietin itsekseni, miten ratamestarointi sujui. Plussana sanoisin ehdottomasti, että se on mukavaa ja erittäin mielenkiintoista hommaa. Yleisesti toteaisin, että se on myös varsin aikaavievää etenkin huolella tehdessä ja jos on vielä asiassa varsin kokematon. Toisaalta vaikka kartan tekijä laatisi hyvät radat nopeasti edes käymättä maastossa, on hänelläkin ollut vielä monta kertaa suurempi homma itse kartan tekemisessä.

Itse ratojen suunnittelussa onnistuin myös aivan OK, ne olivat mielestäni selvästi helpompia kuin vaikeimmat Oulurastien radat, mutta silti Oulurastitasolle hyviä. Pyrin rakentamaan rastipaikkoja itselle vaikeisiin kohtiin (poislukien ne pahimmat tiheiköt) ja siten, että reitinvalinta seuraavalle rastille sisältäisi yleensä vaihtoehtoja. Lisäksi pyrin laatimaan A-C eri radat siten, että toisilla radoilla etenevät vaikeuttavat muiden ratojen suunnistajien työskentelyä, etenkin jos katsoo muiden tekemistä liikaa. Toisin sanoen yhteisrasteilta lähdettäessä vaikkapa A- ja B-ratalaiset olivat monesti menossa eri rasteille, mutta lähes samaan suuntaan. Samaa haastetta pyrin rakentamaan myös B:n ja C:n välille. Rastit.fi toteutuneiden reittien perusteella osin onnistuinkin. (Linkit: A-rata, B-rata, C-rata.)

Vaikka aloitin suunnittelun ajoissa, tuli lopulta kiire. Niinpä en ehtinyt esimerkiksi ilmoitella juuri ollenkaan karttamuutoksista karttavastaava Petrille tai kyseisen Kiekon kartan pääpäivittäjälle Urpo Niemelälle. Siinä olisi tullut vain liikaa liikkuvia osia viimeiselle 2 viikolle, joten päätin ilmoitella nämä useat varsin pienet muutokset vasta jälkikäteen.

Päivästä jäi karttojen kesken loppumisesta/ kierrättämisestä huolimatta kokonaisuutena todella hyvä fiilis. Kesän osallistujaennätys ja tapahtuman muukin sujuminen lämmittivät mieltä ja kiirekin oli suhteellista, hyvin ehdin jututtaa myös monet tuttavat. Päivemmällä minulta kysyttiin mieleenpainuvinta suunnistuskokemustani, se on kyllä ehdottomasti nämä Oulurastit.