Oulurastit, Mustaniemi 27.6.

Edellisestä suunnistuksestani Jukolassa ehti kulua jo melkein 2 viikkoa, kun sain yllättäen hyvän mahdollisuuden lähteä Oulurasteilemaan. Tällä kertaa kyseessä oli mukava nopeajuoksuinen kangasmaasto Mustaniemellä. Paljon polkuja ja pienten korkeuserojen käyriä sisältävä maasto on edellä mainituista erityispiirteistään huolimatta (tai ehkäpä juuri niiden johdosta) myös tarkkuutta vaativa.

Mustaniemen parkkialuetta, kartanmyynti vasemmalla ja tulosten luku Oulurastikärryn takana oikealla.

Kun ennätin paikalle, oli mittarissa vielä 19 lämpöastetta ja keli kaikin puoli täydellinen. Arvoin hetken A- ja B-radan välillä ja päädyin pienen yleisväsymyksenkin johdosta B:hen. Juoksu ja maasto tuntuivat kuitenkin koko ajan hyviltä, joten B-radan loppupuolella jo lähes harmitti, etten valinnut A:ta :)

B-rata. A kävi mm. rastin 3 koillispuolella kauempanakin.

Suunnistukseni sujui. Kakkosrastilta meinasin painella vasemmalta ohi, onneksi se pisti silmään lähestyessä. Vitoselle valitsin rastit.fi mukaan harvinaisen reitin suoraan pientä puuta kasvavan hakkuuaukean läpi suoraan rastille. Siinä kohden tuntui, että tästä voi tulla jopa erittäin harvinainen pummiton päivä.

Mutta juuri noin ei saisi koskaan ajatella, kutoselle mennessä säikähdin poikittaista metsätietä, jota en ollut huomannut kartassa, ja joka sekoitti pasmojani puolen minuutin edestä. Jostakin syystä joskus todella pitkät luotisuorat tiet jäävät minulta huomaamatta ennenkuin olen niillä, näin on käynyt menneinä vuosina mm. Rekikylässä ja Koppanassa. Liekö samaistan ne alitajunnassani pohjois-etelä -viivoihin vai mitä, en osaa sanoa. Mutta ihmettelin joka tapauksessa taas sitä.

Lähdin siitä sisuuntuneena täysillä seiskalle, jonne päätin mennä "helposti" yhden polun ylittäen ja rastin ottaen. Kuinkas ollakaan, sillä välillä olikin (ratamestarin ja kanssaharrastajan kanssa maalissakin pohdittuna) ylimääräinen polku, joka sekoitti minua taas ehkä minuutin edestä. Tuon välin opetus oli, että vaikka kuinka määrittäisi itselle selkeän etenemisen rastille, mm. yksittäiset polut ja metsäautotiet syntyvät niin nopeasti, että pelkästään niiden varaan ei saa laskea tekemistä liikaa.

Noista minipummeista sisuuntuneena kiihdytin ysillekin suoraan, vaikka tievalinta olisi ollut ehdottomasti parempi. Noh, tulipa enemmän haastavamman maaston harjoitusta eikä siinä nyt varmaan 10-30 sekuntia enempää tullut missattua. Loppu sujui taas loistavasti ja jäinkin yhteensä vain reilut 2 minuuttia B-radan kärjestä. Nappisuorituksella se olisi ollut hyvin lähellä, mutta jossittelua saa ja mielestäni pitääkin harrastaa sopivassa määrin. Ja harvoin niitä nappisuorituksia tulee muillekaan. Eikä Oulurasteilla edes saa vertailla tuloksia liikaa ;)

Olin menossa suoraan kohti rastia 6, kun punaisella viivalla merkkaamani tie säikäytti minut ja luulin juosseeni rastin ohi. Rastille 7 mennessä violetin katkoviivan kohdassa oli myös uusi polku, niinpä pyörin hetken liian lähellä rastia hakien. Rastilta 8 rastille 9 vihreä reitti olisi ollut paras, juoksin vaalenasinistä reittiä.

Reissulta jäi kaikin puolin tosi hyvä fiilis, kartta pysyy tänä vuonna hyvin kädessä ja itseluottamus tekemiseen on ollut Oulurasteilla parempi kuin viime vuonna. Kolmatta kesää harrastavana moinen kehitys on varmastikin normaalia. Kuntopuolella tuntuu, etten ehdi urheilla tänä vuonna niin paljoa kuin toivoin ja olenkin hyväksynyt, että tästä tulee kuntomielessä heikompi vuosi. Toisaalta Oulurasteilla vauhtia saa pidettyä suunnilleen saman verran kuin parina viime vuonnakin, kunto ei lie vakiintuneella harrastelijatasollani romahda eikä nouse kovin nopeasti, vaikka harjoittelua jonkin verran lisäisi tai vähentäisi.