Oulurastit, Virpiniemi 16.5.

Osallistuin kesän ensimmäisille Oulurasteilleni mukavassa Virpiniemen maastossa, lähes erinomaisessa +11C poutasäässä. Kuten viime postauksessani mainitsin, osallistuminen venyi aina tähän päivään saakka polvivammani johdosta. Nyt olen kasvattanut pikku hiljaa testilenkkieni pituutta ja arvelin olevani valmis juoksemaan kovemmalla tempolla jo C-radan. Kilpailullisesta luonteestani johtuen (varmaan muillekin suunnistajille tyypillistä) en uskaltanut vielä pidemmille radoille, en tiedä olisinko älynnyt keskeyttää jos polvi olisi alkanut kipeytyä.

Näkymä kaikkien ratojen viimeiseltä rastilta maalia kohden.

Kävin alkuun kävelemässä 10-vuotiaan tyttäreni ja hänen kaverinsa kanssa D-radan läpi. Mielestäni tämän kerran D oli ehkä ainakin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suunnistaville tytöille jopa haastava. Niinpä olikin tulla kiukku iskän jouduttua neuvomaan useampaan kertaan, missä todellisuudessa ollaan. Tästä koettelemuksesta selvittyäni suuntasin vasta puoli kahdeksan jälkeen C-radalle. Ónnekseni rastien poiston kanssa ei oltu ehditty hätäillä.

D-radan rasti 4 ja suunnistuskaverini. Rastin oikealla puolen myös vähän vauhdikkaampi B-ratalainen lähestymässä samaista rastia.

Päivän C-rata. Kengät kastuivat vain hivenen vitosrastilta lähitessä ja siinäkin lähinnä vauhdin oltua liian kova juoksutekniikkaani verrattuna.

C-rata oli mielestäni hyvä. Rataa pystyi suunnistamaan suoraan suunnalla itseä haastaen, vaihtoehtona olisi ollut monin paikoin vähän pidemmät ja "turvallisemmat" reitit polkuja pitkin. Maastossa on mukavasti maastotyyppien vaihtelua, polkuja ja korkeuskäyriä, jotta täällä pääsi toden teolla suunnistamaan ja kartan & kompassin kanssa sai myös olla varsin tarkkana. Vaihtelevat ja runsaat karttamerkit kuitenkin helpottivat tekemistä sen verran, että suunnalla rastivälejä mennessä maastossa riitti hyviä tarkastuskohtia oman sijainnin tietämiseksi. Oloni olikin näin kauden avaussuunnistukseksi varsin itsevarma.

Suunnistukseni sujui kokonaisuutena erinomaisesti. (Reittini rastit.fi.) Mikä tärkeintä, polvi kesti ja tuntuu nyt myös seuraavana päivänä erittäin hyvältä. Myös kartanluku sujui kertakaikkiaan erinomaisesti, poislukien kakkosrastille saapuminen. Vaikka olinkin tällä kertaa C-radan ykkönen, ei kisavauhtinen juoksuni tuntunut vielä siltä. Intervalli-treenit on siis olleet nollassa ja edellinen kisavauhtinen juoksuni oli lähes päivälleen kaksi kuukautta aiemmin. Jälkikäteen esimerkiksi sykemittarini kertoi, etten saanut painettua sykettä niin ylös kuin normaalisti. Fiilis oli joka tapauksessa maalissa huipussaan, koska tämä lupasi niin hyvää koko kesää silmällä pitäen.

Lähestymiseni rastille 2 (kopio rastit.fi -plavelusta). Rasti oli vaaleanvihreän alueen sisällä (ei näy tässä kuvakopiossa, ks. kartta edellisestä kuvasta), joten päätin lähestyä sitä ensin metsäautotietä pitkin länteen, mistä suunnittelin oikaisevani vähän metsäisemmän alueen (suunnistuskartassa valkea, merkkasin tähän valkean alueen rajat keltaisella) läpi sen avulla itseni  suoraan rastille kohdistaen. En kuitenkaan tunnistanut maastossa valkean ja vaaleanvihreä alueen eroa, joten painelin rastia kohden liian "aikaisin". Vihreän alueen pohjoispuolen polulla päättelin pohjoispuolella sijaitsevan (sinisellä nuolella osoitettavan) korkeuskäyrän perusteella olevani liian lännessä. Lähdin itään ja kun rastia ei näkynyt, palasin takaisin länttä kohden ja rasti löytyi. Pummista tuli noin 1,5 minuuttia ylimääräistä. Jälkiviisaana rastille olisi kannattanut mennä jo edellisestä metsäautoteiden risteyksestä suoraan suunnalla, koska tiheikkö ei ollut niin haastava.