Oma treeni, Syöte/Aurinkokalliot 3.11.

Vaimoni kertoi kuukausi sitten menevänsä 3.11. Pudasjärvelle lasten tapahtumaan vaatteita myymään. Samalla hän kysäisi, onko siellä hyviä suunnistusmaastoja, josko lähtisin mukaan kuskiksi ja vaatteita kantamaan. Aikani perehdyttyäni ja kyseltyäni löysin, että ensi kesänä Syötteen lähistöllä järjestetään keskimatkan SM-kisat, joihin on tarjolla harjoitusratoja- ja paketteja syötteeltä (& lähialueilta), ks. lisää linkin takaa. Tarjontaa tutkittuani kiinnostuin eniten rastinotto-teemalla olevasta Aurinkokallioiden radasta ja tilasin kartan 7 eurolla + 2 euron postikuluilla. Toivoin tilatessani, ettei Syötteellä ole marraskuun alussa vielä kovin paljoa lunta. Toiveeni kävi toteen ja nyt olikin vuodenaika huomioiden varsin lämmin (+5C) päivä, vastapainoksi satoi aika reippaastikin. Mutta suunnistuskeliä ei voi aina valita, etenkään marraskuussa.

Kuvassa vasemmalla alueen korkein huippu Iso-Syöte (ei merkitty) ja oikealla Pikku-Syöte. Siniset juoksijan sisältävät täplät kertovat, miltä alueilta löytyy SM2019 harjoituskartat. Oikealla ylempi on Aurinkokalliot.

Pari sadealuetta meni lännestä itään ylitseni treenin aikana.

Lähdin treenireissulle suurella mielenkiinnolla. Tavoitteeni oli oppia suunnistusta isoja korkeuseroja sisältävässä maastossa ja kallioisella/kivikkoisella alueella. Nämä molemmat kun ovat olleet vähäisen kokemukseni johdosta itselle Oulurasteilla ongelmallisia, tai vähintäänkin haasteellisia. Lisäksi kiinnosti tottakai, millainen rata on suunniteltu SM-kisoihin tähtääville suunnistajille.

Perille ajellessani havaitsin, kuinka upea maasto on. Rata jakautui maastotyypiltään oikeastaan kahtia: ensimmäiset 2 perhoslenkkiä oli Aurinkokallioiden alueella ja toiset 2 perhoslenkkiä Särkiperän vaaran ylärinteissä. Aurinkokalliot on kallioisuuden lisäksi jyrkempiäkin yksittäisiä kohtia sisältävää, kivistä ja nastakengilläkin paljon varovaisuutta vaativaa maastoa. Kartta oli lisäksi Aurinkokalliolla aika "täynnä" karttamerkkejä. Särkiperän alue taas on laakeampaa ja juostavampaa vaaramaastoa vähemmillä karttamerkeillä, mutta sekin Suomen luontoa kauneimmillaan.

Aurinkokallioiden kalliosimpia kohtia rastien 3 & 4 välillä.

Aurinkokallioiden korkeuseroja (jos kuvasta näkee) matkallani rastille 3.

Treenini sujui sateesta huolimatta loistavasti. Oppia tuli ja paljon. Vaikka löysinkin kaikki rastit yllättävän hyvin, johtui se lähinnä rauhallisesta ja tarkan havainnoivasta suunnistamisestani. 24 rastin 6.2km rataa etenin gepsini mukaan vain 6.6km, mutta toisaalta käytin aikaa tähän noin 2 tuntia osin maaston vaikeudesta ja osin lenkkini suunnistustaito-treeniluonteisuudesta johtuen. Oulurasti-sykkeelläni eli paljon nopeammin etenemällä pummeja olisi takuuvarmasti tullut, vaikea toki arvailla kuinka paljon ja kuinka pahoja. Monet rastien paikat kun olivat mielestäni tasolleni varsin haastavia. Ja niin sen pitääkin olla, kun tällä radalla treenataan SM-kisoihin.

Ote kartasta Aurinkokallioiden puolelta. Kuten näkyy, kyseessä on erittäin pienipiirteinen ja haastava rinnemaasto. Esimerkiksi vähän pidemmällä rastivälillä 9-10 piti ottaa "välimaaliksi" violetilla ympyröimäni kohta, jossa oli selkeitä korkeuseroja ja jyrkänteitä. Rastia 8 lähestyessä korkeuskäyrät auttoivat rastin oltua selkeästi maaston jyrkimmässä kohdassa. Ja esimerkiksi rasti 9 omasi merkittyjen kivien ja kumpujen lisäksi paljon muutakin luettavaa maastossa, minkä johdosta rastipiste ei ollut missään nimessä helppo, vaikka sijaitsikin kohtuullisen lähellä polkuja.

Ote Särkiperän maastosta. Rinnettä vähemmin karttamerkein, esimerkiksi vauhdilla rastin 18 ohi painellessa ei olisi ollut "pysäyttäjää" kovin lähellä vastassa. Rasti 19 esimerkki haastavammasta rastipisteestä. Karttaotteessa näkyvien hakkuulinjojen itä- ja pohjoispuolella oleva alue on Syötteen kansallispuistoa, missä tämä harjoitusrata siis osin käy. Hox: käyräväli on kartalla 5 metriä sen ollessa Oulun alueella yleensä 2,5 metriä.

Muurahaispesä Särkiperällä rastilla 15. Karttaan merkityt muurahaispesät olivat kaikki noin 1,5 metrin korkuisia eli Oulun maastoon verrattuna erittäin suuria. Kuvassa näkyy myös rastikeppi, jollaisilla rastit oli merkitty. Rastikoodi on kepin "nokassa".

Rasti 18 ja sen vieressä oleva pieni suo. Kauniin punertavilla soilla näkyi jäätäkin.

Kalliomerkintöjä, kiviä, kumpuja ja korkeuskäyriä analysoidessani mietin, että kartantekijä joutuu/pääsee soveltamaan kartasta sellaisen kuin siitä on järkevä kyseiseen maastoon tehdä. Tässä tapauksessa se tarkoitti mielestäni sitä, että etenkin kivistä, kumpareista ja osin myös muurahaispesistä vain tärkeimmät oli merkitty. Ymmärtääkseni aika isojakaan kiviä(/kumpareita) ei vaan voinut merkitä joka paikkaan, koska kartta olisi mennyt niistä "tukkoon". Tällöin kartan laatija on merkinnyt vain suunnistusteknisesti olennaisimmat kivet. Tämä aiheuttikin harrastelijatasollani normaalia enemmän suuntaan ja etäisyyden arviointiin (onneksi rastivälit olivat lyhyitä) sekä selkeämpiin karttamerkkeihin luottamista (suojuotti, jyrkänne, korkeuskäyrät...)

Itselleni olisi jatkossakin hyväksi käydä mahdollisimman monentyyppisissä maastoissa, monipuolista kokemusta saadakseni. Saapa nähdä josko ensi kesänä ennättäisin treenailemaan muillekin, ratakuvauksiltaan vähän erityyppisille Syötteen harjoitusradoille.