Kiekon majan retrorata, osa 2/2, 28.11.

En malttanut millään pysyä pois suunnistamasta kun metsässä on vielä kelejä. Niinpä suuntasinkin toista kertaa ilta-aikaan yösuunnistamaan Kiekon majan retroradoille (ks. myös osa 1/2 aiheesta). Katselin kaikki A-D sekä pyöräradat läpi ja päätin käydä tällä kertaa kiertämässä C-rataan tukeutuvan "tuunatun" reitin, jossa oli mukana lisärasteja pyöräradoilta.

C-radan rasti 8. Useat C- ja etenkin D-radan rastit olivat aika lähellä valaistuja latu-uria, kuten kuvassakin.

C-rata.

Tuunatun C-ratani gepsi-jälki Polar Flow -sovelluksesta. Vaaleansinisellä varsinaisen C-radan rastit ja keltaisella ylimääräiset rastit, jotka painoin mieleeni pyöräratojen karttoja katseltuani. 4/14 rastia olivat siis samoja kuin edellisen viikon suunnistuksessani ja kolmelle niistä saavuin eri suunnasta.

Kävin tällä toisella kerralla myös Sankivaaran golf-/hiihtokeskukselle vievän Mikonmäentien itäpuolella, missä en ole ennen käynyt. Sillä alueella suunnistaminen vuoden 2005 kartalla olikin varsin mielenkiintoista. Edellisellä viikolla Kiekon retrorasteja mennessäni liikuin varsin tutuilla alueilla ja katselin vielä vuoden 2017 karttaakin ennen suunnistusta (mikä oli näin jälkikäteen todettuna virhe), jolloin en kokenut isompia yllätyksiä suunnistaessani.

Mikonmäentien itäpuoli, jossa päätin hakea C-radan rastien 3 & 4 lisäksi myös yhden pyöräradan rastin (vaaleansininen merkintä).

Otin pienen pummin jo rastille 4 mennessäni, vaaleansinisen viivan alussa ollut tienristeys ei ollutkaan luonnossa niin selkeä kuin se oli vielä vuonna 2005 ollut. Paluumatkalla (yhä sinisellä viivalla) hakkuualueen rajaa pitkin törmäsin onnekseni vanhassakin kartassa olleeseen ojan päähän (keltainen ympyrä), minkä avulla löysin varsin vaikean rastin peittävästä taimikosta. Merkitsin tähän kuvaan myös vihreällä metsäautotien, joka ei mielestäni ollut ainakaan pimeällä hirvittävän selkeä vaikeuttaen ylimääräisen rastin etsintää. Lisäksi merkitsin violetilla paikan, jossa rastin olisi tullut olla, mutta epäilen sen olleen kadoksissa.

Gps-jälkeni kertoo, kuinka etsin ylimääräistä pyöräradan rastia. En ollut 100% varma sijainnistani pohjois-eteläsuuntaisella isommalla metsäautotiellä, joten kävin varmuuden vuoksi kurkkaamassa tietä molempiin suuntiin varsin kaukana...  tuloksetta.

Tällaisen retrokartan käyttö on parhaimmillaan juurikin alueilla, missä ei ole aiemmin liikkunut (kuten minulla Mikonmäentien itäpuoli), tällöin kartan ja maaston kohdistaminen keskenään on hetkittäin erittäin opettavaista. Tutuissa paikoissa kun sitä tietää maastosta paljon, vaikka liikkuisikin vanhan kartan kanssa. Ja kuten on tainnut tullut todettua, Kiekon majan alue on itselleni Hiukkavaaran suunnistusmaastojen ohella se kaikkein tutuin.

Näihin kokemuksiin oli kaiken kaikkiaan todella mukava päättää lopullisesti tämä suunnistuskausi, seuraavan kerran sitten suunnistamaan talvisarjaa.

Päivitys 1.12.: Löytämättä jäänyt rasti oli todennäköisesti hukannut heijastimensa, eikä pelkkä rastilippu pistänyt silmääni (otsalampun kanssa pimeässä rastia etsiessäni).