Yö-cupin finaali 26.10., Rokua


Jännitys oli kova kun suuntasin yö-cupin finaaliin Rokualle, jälleen itselleni täysin uuteen maastoon. Kuulin etukäteen, että kyseessä on suurien korkeuserojen hyväjuoksuinen kangasmaasto. Samoin tiedossa oli, että kyseessä on yhteislähtö ja että B-radalla ei ollut edellisenä vuonna hajontaa. Tapahtumalla oli siis taas varsin oma luonteensa. Keli oli ollut kuiva monta päivää ja suuntasimme lähtöpaikalle noin 1-2 pakkasasteessa, vuodenaika huomioiden varsin täydellisessä kelissä.


Mallirasti ja emitin nollauspiste tulospalvelumökin vieressä. Vaalan Karhun Taisto Kemppainen oli tehnyt huolellista työtä radan kanssa.

Lähtöpaikan tunnelmia reilu 5 minuuttia ennen lähtöä.

8,3 kilometrin A-rata (= A-gubet), A3-kokoinen kartta oli vaikuttava saada käteen. Kartassa on 5 metrin käyrät eli korkeuseroja piisasi. (Klikkaa kuvaa suurennellaksesi kartan eri osia.)

Vaikka miesten eri ratojen yhteisessä lähdössä olikin melkein 50 urheilijaa, hajaantui tuo massa varsin hyvin jo alussa ykkösrastien taitavan sijoittelun ansiosta. Alkuni rasteille 1 ja 2 sujui erinomaisesti, mutta tein muutaman muun suunnistajan kanssa pummin kolmos-rastille, laskeutuessamme jyrkkää mäkeä alas liian aikaisin. Tämän seurauksena samaista (noin 30 metrin nousun omaavaa) mäkeä kiipesi ylöspäin peräkkäin koko 8,3 kilometrin A-radan kärki-yhdeksikkö. Etenin tuossa letkassa sen harvetessa pikkuhiljaa, osan karatessa ja osan jäädessä. Lopulta rastilta 8 eteenpäin valot alkoi olla taas harvemmassa.

Rastilta 9 aina maaliin saakka eli viimeiset 6 rastiväliä olivat täsmälleen samat kuin 11,1km A-radalla, samoin naisten ja junnujen rata (A 5,5km) sekä B-rata (3,0km) olivat lopusta samat kuin 8,3km ratamme rastilta 10 maaliin. Tuo loppupätkä olikin hiukan helpompi kuin kartan eteläisempi osa, jossa 11,1 km A-ratalaiset tekivät pari perhoslenkkiä hajonnan omattuaan.

Omalla vähäisellä kokemuksella sanoisin, että tällaisissa hajonnattomissa yhteislähdöissä kovin kärki joutuu/pääsee tekemään enemmän töitä suunnistuksen kanssa, samoin letkoista putoavat. Totta kai kaikki muutkin suunnistavat, mutta kynnys valita vaikkapa 6 juoksijan letkan viidentenä täysin eri reitti kuin kaikki muut, on ainakin näin kokemattomalle varsin suuri. Mutta se vaan on pelin henki. Mukavaa se oli silti painaa välillä letkoissakin ja miettiä koko ajan omaa taktiikkaa ja muiden ratkaisuja.

Kaikki radat, oma reittini sekä muidenkin suunnistajien reittejä Liveloxissa linkin takaa. Samoin reittini rastit.fi.

Lähtö. 11,1km A-ratalaiset lähtivät valtaosin heti punaisella piirtämääni viivaa kohti punaisella merkittyä ykkösrastia. 8,3km A-ratalaiset ja 5,5km A-ratalaiset taas lähtivät samaa metsäautotietä kuin minäkin (vihreä jälki), osan lähtiessä oikealle suon yli aikaisemmin ja osan myöhemmin. Vaikka lähdin liikkeelle hyvin varovaisesti, olin silti rastilla peräti neljäntenä, koska osa kärkipäästä kääntyi rastia lähestyessä vähän liikaa oikealle (keltaisella piirtämäni viivan pätkä). Itsekin oletin olevani rastia lähestyessä vähän enemmän vasemmalla kuin olin. (Kuva on napattu kisassa käytetystä Livelox-seurannasta.)

Reitinvalintoja rastivälillä 9-10. Oma reittinin Liveloxista vihreällä. Suunnittelin meneväni osin keltaista, mutta edellä näin valojen ottavan koukun vähän vähemmillä korkeuskäyrillä ja päätin kokeilla samaa. 11,1km radan kuumimmassa kärjessä monet valitsivat lyhimmän, mutta raskaamman reitin (kuvassa punaisella). Ainakin yksi kovempi menijä valitsi myös vaaleansinisen. Samoin harmaa oli suosittu valinta.

Maalissa odotti lämmin ja valoisa ”tulospalvelumökki” sekä rantasauna. Tämä olikin komea tapa päättää suunnistuskausi upeassa maastossa. Vielä kun ylsin 8,3km A-radalla sijalle 6/21 oman tekemisen oltua varsin vahvaa, jää kaudesta todella hyvä maku suuhun.

Kuulin, että alueella järjestetään Vaala-rasteja ja googlettelemalla näyttää että tänä kesänäkin on pelkästään Rokuan eri alueilla järjestetty 11 rastit. Ensi kesänä voisin sopivalla kertaa itsekin tähdätä paikalle, matka Oulusta kun ei ole missään nimessä mahdoton. Ja maasto on hyvin erilainen kuin Oulussa keskimäärin, Oulurasti-maastoja väheksymättä.

Lopuksi kehun vielä, kuinka hienoa on kun tekijöitä löytyy Oulurastien lisäksi yö-cupinkin järjestämiseen. Tällainen osallistujajoukko (nytkin 59 kaukana Oulusta) kuvastaa sitä, kuinka paljon järjestäjien työtä arvostetaan ja kuinka paljon tapahtumista pidetään.

Kommentit