Tämä viikko on ollut kelejä lukuun ottamatta oulurasteilijan
unelma: rastit 4 eri päivänä ja kaupan päälle yösuunnistustakin kolmena niistä.
Itse pääsin paikalle nyt torstaina Oulunsalon Kisakankaalle. Vielä on siis
lauantain Timosenkoski jäljellä, paikka jossa olen käynyt treenailemassa ja
jonka ratoja seuraan nytkin mielenkiinnolla, vaikken paikalle pääsekään.
Oulurasti-tunnelmaa Kisakankaan hiihtomajalta. |
Keli on siis ollut koko viikon todella nihkeä. Lämpömittari
ei ole paljoa plussalla, nytkin auton mittari näytti +6C saapuessani
Kisakankaan hiihtomajalle. Vettäkin on satanut joka päivä, onneksi tällä kertaa
ei suunnistuksen aikana. Maasto oli joka tapauksessa märkä ja suot jälleen
normaalissa kunnossaan (alkukesän kuivuuden jälkeen). Oletin tämän kerran
rastien olevan kangasmaastopainotteiset, mutta ratamestari oli suunnitellut
meille aika lailla suopainotteisen ja mielestäni varsin raskaan reitin.
Tämän kerran A-rata (poluilla). Kuva hivenen tumma, koska kuvasin sen maalissa hämärässä toiselta suunnistajalta. |
Koska olen kiinnostunut normaalien ratojen lisäksi myös erikoisradoista, valitsin nyt (sen oltua mahdollista) poluttoman kartan A-radalle. Sanoisin,
että tällä kertaa kartan poluttomuus ei vaikuttanut kovin paljoa suunnistukseen,
mutta jälkikäteen reittiäni ja rastiväliaikoja analysoidessa huomasin, että
ehkäpä poluttomasti suunnistaminen hidasti kuitenkin vähän matkantekoa
tietyillä rastiväleillä. Millään rastivälillä kartan valinnalla ei ollut kuitenkaan
ratkaisevasti merkitystä.
Valitsemani A-rata poluttomalla kartalla. |
Suunnistukseni sujui kokonaisuutena varsin hyvin (ks. reittini rastit.fi). En laske
isommin pummailleeni, mutta pientä ”suuntakorjausta” tuli matkalla
poluttoman kartan johdosta pari kertaa: rastivälillä 3-4 sekä osin myös 16-17. Rastivälillä 8-9 taas meni vähän liikaa aikaa ojien risteyksiä varmistellessa (mikä
saattoi tosin lopulta säästää aikaa). Lisäksi välillä 13-14 ohjauduin himpun
liian oikealle, mikä oikeutti vähän keskimääräistä huonompaan rastiväliaikaan.
Tämän kerran radan erityispiirteenä oli suon ja ryteikköisen
maaston lisäksi ojien risteyksien laskeminen. Tulkinnasta riippuen jopa
kaikilla rasteilla 5-18 piti laskea ojia, minimissään rasteilla 6, 9, 10, 12 ja 16 piti olla ojien määrän kanssa tarkkana. Olinkin lähellä hankkia pummin jo
rastilla 6 ojia väärin laskettuani, onneksi kanssakilpailijat johdattivat kulkureiteillään minut
heti oikeaan suuntaan. Sen jälkeen noudatinkin jokaisen ojan laskemisessa
erityistä tarkkuutta.
Jos olet isossa ”ojaruudukossa” väärässä
risteyksessä, on todella vaikea lähteä hakemaan sitä oikeaa risteystä kun
yhdenkin ojan väärin laskiessa vaihtoehtoisia suuntia on 4. Ja jos lasket 2
ojaa väärin, rastin löytämisen haaste on vielä eksponenttiin suurempi, mikäli
näkyvissä ei ole selkeää kohdetta, josta voi paikallistaa itsensä. Esimerkiksi
rastilla 6 kun suoksi merkityn alueen ero metsäksi merkittyyn alueeseen ei
ollut ainakaan minun kartanlukutaidoillani havaittavissa, enkä nähnyt edes alueen läpi kulkevaa metsäautotietä poluttomassa kartassani.
Vaikka rastilla 17 puhallutti nähdä edessä oleva 600 metrin
ja 7 minuutin suotarpomispätkä, oli juuri siinä kohden yksi suunnistuskesän
2018 mieleenpainuvimmista hetkistä: upea punertava taivas auringonlaskussa
kilometrin mittaisen suon takana. Suunnalla vaan päin tuntematonta ja kaikki
peliin.
Kommentit
Lähetä kommentti