Lummelampi on yksi Oulurastien ehdottomasti kauneimmista ja parhaista maastoista. Alueen läpi mutkittelee kapea Muhosjoki ja sen molemmin puolin on suuri määrä joen aikanaan muovaamia kuivia, kosteita tai hyvinkin vetisiä "meandereita" tai "makkaroita". Sekä joen että meanderien jyrkät reunat ovat suurimmillaan jopa 15 metriä korkeita, mutta valtaosa rinteistä on rastien alueella 5-10 metrisiä ja usein jyrkkyydessään haasteellisia kiivetä. Itse kävin alueella ensimmäisen kerran viime syksynä yösuunnistamassa. Oletin, että maastoa on nyt helpompi lukea, mutta kartta olikin yllättävän haastava myös päivällä vaatien tietyillä alueilla todella suurta huolellisuutta.
Suunnistuskeli oli myös mitä mainioin. Lämpötila oli kovalle hikoilijalle mukavasti 15C tuntumassa ja aurinko paistoi. Kartan käteen saadessani silti askarruttivat heti jo haastava reitinvalinta rastille 1 sekä vanhojen jokiuomien tämän hetkinen vesitilanne. Syksyn 2017 yöcupissa kun mustalla reunustettujen vesialueiden ylittäminen oli kielletty. Nyt kun kysäisin järjestävän seuran edustajalta, hän kertoi että mistä vaan saa nykysäännöillä mennä (paitsi pihoilta ja kieltoalueilta). Toisaalta hän myös varoitti, että jokunen vuosi sitten esim. rastien 3 & 4 välisellä majavapato-alueella oli menty jopa kaulavesissä, mikä ei toki nyt kuivan kesän jäljiltä ollut vaarana.
Maasto osoittautui suunnistuksessa juuri niin erilaiseksi ja mielenkiintoiseksi kuin ennakolta muistelin/arvelin. Suunnistukseni sujui siihenkin nähden erittäin hyvin, oikeastaan otteeni herpaantui vasta lähes loppukirivaiheessa eli rastivälillä 12-13.
Se oli toinen rastiväli (lähdön ja ykkösrastin välin lisäksi), mihin en keksinyt hyvää reittisuunnitelmaa. Yritin mennä suunnalla ympäristöä havainnoiden ja parhaat reitit tilanteen mukaan päättäen. Taktiikka ei enää tällä kertaa toiminut ja tein ylimääräisen kierron ajautuessani liikaa tulosuunnasta oikealle. Edelleenkään en keksi, mitä rastivälillä täsmälleen tapahtui, ehkäpä laskin jonkun meanderin väärin ja ajauduin siksi hakoteille(?) Lopulta en ollut noin 300-400 metrin matkan ajan enää kartalla, mutta onnekseni pummasin lopulta vain reilun minuutin. Ehkäpä luotin tällä rastivälillä liikaa, että joen ja maalialueen välissä olevaa rastia 13 ei voi missata ja katselin edetessäni liian vähän kompassia. Jatkossa pitää muistaa, että mikäli tarkka sijainti kartalla ei ole tiedossa, tulee havainnoinnin lisäksi kompassia tarkkailla usein, liian sivulle ajautumisen välttämiseksi.
Suunnistustani helpotti tällä kertaa myös rastiväleillä 2-9 paljolti kanssani vuorovedoin edennyt suunnilleen itseni vauhtinen suunnistaja. Vaikka "parina" sattumalta etenemisessä voi olla myös ongelmansa, toimi se tällä kertaa mielestäni hyvin. Kuten koko suunnistukseni yleisesti muutenkin, rastivälin 12-13 pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta. A-radan sija 14/47 oli ehkäpä kauden parhaani. Suoritukseni tasaista sujumista kuvaa se, että Oulurastien rastiväliaikavertailussa olin parhaimmillanikin rastivälillä 8-9 neljästoista.
Ks. lisää eri suunnistajien reitinvalintoja rastit.fi.
Suunnistuskeli oli myös mitä mainioin. Lämpötila oli kovalle hikoilijalle mukavasti 15C tuntumassa ja aurinko paistoi. Kartan käteen saadessani silti askarruttivat heti jo haastava reitinvalinta rastille 1 sekä vanhojen jokiuomien tämän hetkinen vesitilanne. Syksyn 2017 yöcupissa kun mustalla reunustettujen vesialueiden ylittäminen oli kielletty. Nyt kun kysäisin järjestävän seuran edustajalta, hän kertoi että mistä vaan saa nykysäännöillä mennä (paitsi pihoilta ja kieltoalueilta). Toisaalta hän myös varoitti, että jokunen vuosi sitten esim. rastien 3 & 4 välisellä majavapato-alueella oli menty jopa kaulavesissä, mikä ei toki nyt kuivan kesän jäljiltä ollut vaarana.
Maasto osoittautui suunnistuksessa juuri niin erilaiseksi ja mielenkiintoiseksi kuin ennakolta muistelin/arvelin. Suunnistukseni sujui siihenkin nähden erittäin hyvin, oikeastaan otteeni herpaantui vasta lähes loppukirivaiheessa eli rastivälillä 12-13.
Se oli toinen rastiväli (lähdön ja ykkösrastin välin lisäksi), mihin en keksinyt hyvää reittisuunnitelmaa. Yritin mennä suunnalla ympäristöä havainnoiden ja parhaat reitit tilanteen mukaan päättäen. Taktiikka ei enää tällä kertaa toiminut ja tein ylimääräisen kierron ajautuessani liikaa tulosuunnasta oikealle. Edelleenkään en keksi, mitä rastivälillä täsmälleen tapahtui, ehkäpä laskin jonkun meanderin väärin ja ajauduin siksi hakoteille(?) Lopulta en ollut noin 300-400 metrin matkan ajan enää kartalla, mutta onnekseni pummasin lopulta vain reilun minuutin. Ehkäpä luotin tällä rastivälillä liikaa, että joen ja maalialueen välissä olevaa rastia 13 ei voi missata ja katselin edetessäni liian vähän kompassia. Jatkossa pitää muistaa, että mikäli tarkka sijainti kartalla ei ole tiedossa, tulee havainnoinnin lisäksi kompassia tarkkailla usein, liian sivulle ajautumisen välttämiseksi.
Suunnistustani helpotti tällä kertaa myös rastiväleillä 2-9 paljolti kanssani vuorovedoin edennyt suunnilleen itseni vauhtinen suunnistaja. Vaikka "parina" sattumalta etenemisessä voi olla myös ongelmansa, toimi se tällä kertaa mielestäni hyvin. Kuten koko suunnistukseni yleisesti muutenkin, rastivälin 12-13 pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta. A-radan sija 14/47 oli ehkäpä kauden parhaani. Suoritukseni tasaista sujumista kuvaa se, että Oulurastien rastiväliaikavertailussa olin parhaimmillanikin rastivälillä 8-9 neljästoista.
Ks. lisää eri suunnistajien reitinvalintoja rastit.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti