Helsingin Suunnistajien iltarastit, Paloheinä 27.8.

Kävin 5 yön lomareissun perheeni kanssa Helsingissä. Yleensäkin käyn pidemmillä reissuilla lenkillä paikallisessa maastossa, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomasin tutustua alueen Iltarasti-tarjontaan. Innostuin välittömästi löydettyäni netin kautta Paloheinän iltarastit, koska olin käynyt kyseisten rastien kartan yläreunassa lenkillä muutenkin joskus siskollani kyläillessä. Alue on ehkäpä upein metsämaasto niin lähellä Helsingin keskustaa.

Paloheinän alue vihreällä tussillani pääkaupunkiseudun ilmakuvaan ympyröitynä. Tuon lähemmäs keskustaa ei todennäköisesti enää kykene järjestämään mielekästä 9 kilometrin suunnistusrataa. (Klikkaa kuvaa päästäksesi suurentamaan.)

Jututin paikalla Helsingin suunnistajien edustajaa ja hän kertoi Paloheinän rastien vetävän yleensä hyvin porukkaa. Kalenterin mukaan siellä kisaillaan tänä kesänä kaikkiaan 5 kertaa, parhaimmillaan osallistujia on ollut tänä kesänä 800 ja tälläkin kertaa lähes 500.

Pääkaupunkiseudulla harrastesuunnistajien tilanne tapahtumien suhteen on kyllä loistava. Rastit on viikon jokaisena päivänä poislukien perjantai ja sunnuntai. Ja monena päivänä useammat. (Ks. lisää Suunnistava Uusimaa -nettisivuilta.) Toki ne ovat Uudenmaan alueella, mutta näin Oulurasti-kävijänä sanoisin, että etäisyydet eivät olisi pääkaupunkiseudulla asuessa millekään rasteille mahdottoman pitkät, ainakaan autoilijalle.

Tällä kertaa Paloheinässä oli 7 eri rataa pituuksien mukaan ilmoitettuna 1,5 kilometristä aina 9 kilometriin. Lisäksi oli 2 eri pituista taitorataa, joiden teemana oli tällä kertaa viivasuunnistus. Osallistuin itse toiseksi pisimmälle eli 7 kilometrin radalle, joka oli pituudeltaan lähinnä normaalia Oulurastien A-rataa vastaavan tyyppisessä maastossa. (9km olisi ollut ehkäpä A "pitkä" tai E-rata.) Eniten osallistujia keräsivät järjestyksessä mainittuna 5, 4 ja 3 kilometrin radat. Rata-vaihtoehtojen lisäksi muitakin pieniä eroja tapahtumassa oli, mutta pääpiirteissään samalta se suunnistus näytti pääkaupungissammekin :)

7 kilometrin radan kartta. Etenkin pitkät reitinvalinnat väleillä 5-6 ja 11-12 mietityttivät kovasti. Rastivälillä 5-6 valitsin useiden polkujen ja metsäoikaisuiden mielestäni optimaalisen kombinaation, mutta välillä 11-12 kiersin hyvällä juoksu-tempolla rastin 6 pohjoispuoleltakin menevää isoa tieuraa ja sen jatkumona olleita selkeitä polkuja melkein rastilta rastille.

Ohhoh. Monesti matkan aikana mietin, miten tämä on mahdollista. Maalissa kävin katsomassa muidenkin ratojen kartat ja huomasin, että niissä rastien numerointi oli "normaali" eli sekalainen. Tällä kertaa 7 km radan rastien 1-14 rastikoodit vaan olivat samaiset 1-14.
Paikallinen rasti. Erona Oulurasteihin se, että kaikki leimasimet olivat kettingeillä kiinni puunrungoissa ja rastimerkitkin olivat rungossa kiinni. Syynä lie se, että rastit ovat paikallaan koko viikon, kartan myöhemmin ostavien hyödynnettäväksi. Oulurastien oikeat leimauspukit ja rastimerkit kun kerätään samana iltana pois.

Omasta suunnistuksestani sanoisin vielä, että se sujui varsin hyvin. Rastilla 3 otin 1,5 minuutin pummin rastin lähellää hetken pyörittyäni, muuten etenin varsin hyvin suunnitelmani mukaisesti. Sijoituin omalla radallani 41 osallistujasta sijalle 15, eli varsin Oulurastien A-radan sijoitukseni mukaisesti (linkin takana Helsingin Suunnistajien käyttämä Online-tulospalvelu, rataa voi vaihtaa tulossivun valikosta). 

Oli mukavaa käydä lomalla myös vähän erin tyyppisessä maastossa ja katselemassa suunnistajien tunnelmia muuallakin. Vertaisin tätä sekä sijainnillisesti että maastollisesti ehkä eniten Oulun alueella Tahkokankaaseen, koska metsäalueilla löytyi paljon pieniä karttaan merkitsemättömiä polun alkuja, jotka ovat syntyneet osin suunnistajien tekeminä. Lisäksi alueella oli Tahkokankaan tapaan kuntoratoja sekä useita muitakin polkuja. Toki tämä maasto oli vieressä sijaitsevan Haltialan luonnonsuojelualueen tyyppinen, eli ainakin oululaisen silmään varsin kaunista katseltavaa liikunnan ohessa.

Tyypillinen Paloheinän metsäpolku.

Alue sisälsi myös paljon pitkospuita ja kaatuneita puunrunkoja.

Kommentit