Tällä kertaa suunnistimme Huttukylän Metsäsianniemellä, järjestäjän mukaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010. Maali ja lähtö olivat Oulun Yliopiston observatorion vieressä. Kiinnostuneille tiedoksi, että netistä tutkittuna kyseisen observatorion tehtävänä on seismisen aineiston rekisteröinti, analysointi ja arkistointi tutkimustyötä varten. Lähin vastaava sijaitsee Kuusamossa.
Metsäsianniemen parempikulkuista kangasmaastoa. Vasemmalla observatorion kiellettyä aluetta (avohakattu) ja oikealla näkyy maalileimauspukki sekä yksi suunnistaja. |
Mutta itse asiaan. Tällä kertaa suunnistimme onneksemme ”vain” normaalissa helteessä mittarin näyttäessä noin 25C. Järjestävän KiimU:n ilmoituksen mukaan maasto ja radat olivat normaalia Oulurasti-tasoa vaativammat. Mikä toi itselleni ylimäärästä mielenkiintoa ja huolellisuutta etenkin alkumatkan suunnistamiseen. Ja kun A-radan matkaksi oli ilmoitettu linnuntietä 7.3km, tiesin käytännössä että matkaan tulee menemään reilusti yli tunti.
Tämän kerran rastien A-rata kokonaisuudessaan. (Klikkaa tarvittaessa kuvaa suurentaaksesi.) |
Eteninkin siis alkumatkan normaalia hitaampaa ja normaalia
varmemmin. Suunnistukseni toimi ja oli hyvä fiilis mennä useammallekin alkupään
rastille suunnistustermein ”kuin telkkä pönttöön”, eli hidastelematta ja
suoraan. Vaikka rastipisteet olivat kartalla haastavia, oli moni rasti hyvin
näkyvillä jo kauempaa, mikäli sitä kohden meni oikeasta suunnasta.
Radan muuttuessa haastavammaksi kalliomaastoksi (en juuri
omaa kokemusta niistä), alkoi tulla rastienkin kanssa jo vähän hakemista.
Vaikka kalliojyrkänteiden alla olleet rastit 9-14 (poislukien 12) löytyivätkin aika jouhevasti,
oli menoni vähän epävarmempaa. Kalliomaastossa noiden harmaiden alueiden
lukeminen ei oikein onnistunut minulta samaan
tapaan kuin normaali kartanluku. Suunnalla meno onneksi toimi.
Rastimääreissä on harvoin näin monta jyrkännettä. |
Jo ennen lähtöä katselin kartalta tiheikön keskellä sijaitsevan rastin 12 olevan potentiaalisesti kaikkein haastavin. Kaikkein vaikeimmaksi se osoittautui myös maastossa. Koska lähdin suunnistamaan vasta 18.45 ja kaikki radat A-C kävivät tuolla
rastilla, oli tiheikössä kulkujälkiä joka puolella. Tällä kertaa jäljet eivät mielestäni auttaneet rastin
löytämisessä, vaan jopa vaikeuttivat sitä. Vaikkakin lopulta löysin rastin noin
1,5 minuutin pummin jälkeen yhteistyöllä B-rataa suunnistaneen saman rastin etsijän kanssa.
Jostakin syystä en luottanut alueella niin paljoa kivien merkintöihin (ehkäpä juuri kallio-alueella kivistäkin ymmällään oltuani) ja yritin mennä rastille 12 lähinnä korkeuskäyrien, maastotyyppien ja kuviorajojen avulla. Kivet olisi jälkiviisaana pitänyt huomioida paremmin, koska menin ratkaisevan kiven lounaispuolelta ensin ohi. Vaikka kivet olisivatkin menneet karttaa lukiessa sekaisin, minun olisi pitänyt siirtyä joka tapauksessa näkemäni kiven koillispuolelle. Mutta jälkeenpäin on helppo sanoa, vaikeassa tilanteessa sitä ei aina muista katsoa kaikkia tarvittavia asioita huolella.
Jostakin syystä en luottanut alueella niin paljoa kivien merkintöihin (ehkäpä juuri kallio-alueella kivistäkin ymmällään oltuani) ja yritin mennä rastille 12 lähinnä korkeuskäyrien, maastotyyppien ja kuviorajojen avulla. Kivet olisi jälkiviisaana pitänyt huomioida paremmin, koska menin ratkaisevan kiven lounaispuolelta ensin ohi. Vaikka kivet olisivatkin menneet karttaa lukiessa sekaisin, minun olisi pitänyt siirtyä joka tapauksessa näkemäni kiven koillispuolelle. Mutta jälkeenpäin on helppo sanoa, vaikeassa tilanteessa sitä ei aina muista katsoa kaikkia tarvittavia asioita huolella.
Itselleni haastavin alue vielä tarkennettuna. Kalliot ja rastin 12 tiheikkö aiheuttivat päänvaivaa kuten myös mukin kuvan väärin ymmärtäminen rastilla 13. |
Reittini rasteille 12 & 13 rastit.fi -palvelusta. Rastin 12 pummi olisi saattanut olla paljon pahempikin. Rastilla 13 juomapiste oli aika lailla vaaleanpunaisella merkkaamani täplän kohdalla. |
Ajallisesti suurin ja suunnistusteknisesti helpoin pummini
tuli juomarastilla 13: luulin juomapisteen olevan täsmälleen kartan mukin
kohdalla, mutta näin ei ollut. Mukin kuva oli siirretty kartalla enemmän lounaaseen tien
varteen, jotta se mahtuu siihen, juomapisteen ollessa todellisuudessa rastin 13
rastiympyrän sisällä. Kun tien vierus oli täynnä vähän pidempää kasvustoa,
suuntasin itseni rastille 13 kartalla mukin kuvan perusteella lähtien ensin tietä pitkin koilliseen ennen suuntaamistani metsään kohti pohjoista rastia etsimään. Mikä oli virhe
ja kävinkin 2,5 minuutin ylimääräisen lenkin otsaa hieroen, ennen kuin tajusin
mokani. Ks. koko reittini sekä 5 muun suunnistajan reitit rastit.fi.
Kokonaisuutena tämän kerran Oulurastit menivät siis
mukavasti. Oma sijoitus 12/29 A-radalla tyydytti. Oppia tuli taas ja maastokin
oli erilainen kuin Oulurasteilla keskimäärin.
Kommentit
Lähetä kommentti