Kesäkuun alettua kelit kylmenivät. Tiistaina harrastimme 11C viileähkössä kelissä, kovan tuulen viedessä sääsketkin pois. Pienet sade- ja jopa raekuurotkin päivän mittaan antoivat myös mausteensa keliin. Pääsimme suunnistamaan Sarvikankaalle ilmeisesti ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen, eikä ollutkaan ihme että jälleen yllettiin myös historiatilastoja katsoessa osallistujamäärissä varsin korkealle.
Oma suunnitukseni sujui niin hyvässä kuin pahassa kuten joskus ennenkin: alussa vaikeuksia päästä kartan kanssa samaa rytmiin ja loppua kohden tasaisesti parantaen. Alun kakkos- ja kolmosrastiväleillä oli sijoituksina 88:s & 87:s, 96:sta A-radan onnistuneesti suorittaneesta. Rastit.fi reittini napanneena esimerkiksi kulku kakkoselle ei näytä pahalta, mutta sisälsi miettimistä useammassa kohden. Samoin kulku kolmoselle, kunnes lopulta päätin juosta Valkeisjärventielle kohdistamaan itseäni takaisin kohden rastia #3. Kiintopisteitä siihenkään tehtävään ei oikein löytynyt, joten pyrin arvioimaan Sarvikankaan korkeuskäyristä Valkeisjärventiellä sijaintini, siinä varsin hyvin onnistuen.
Tämän jälkeen loppu menikin varsin mainiosti. Karttaa tuli katseltua aika tarkkaan, minkä johdosta pummeja ei kertynyt poislukien rasti 11, jossa olin niin itsevarma radan ainoasta "helposta" rastista mukavasti soratietä juosten, että kävi perinteiset ja seurauksena tuli puolentoista minuutin pummi. Mikä oli kuitenkin isossa kuvassa varsin pientä.
Alueesta sanoisin, että Sarvikangas on mainio paikka Oulurasteille. Reilu 15 metriä korkea mäennyppylä on Oulun mittakaavassa varsin suuri ja laajuudessaan tarjosi hyvin paikat todella monelle rastille monella eri radalla. Maasto itsessään toi omat haasteensa juoksuteknisesti, kivikkoinen alusta ei ollut helppo juostava kun kokemattomampana pyrin varomaan vähän nilkkojakin. Hyvää harjoitustakin siis siinäkin mielessä.
Oma suunnitukseni sujui niin hyvässä kuin pahassa kuten joskus ennenkin: alussa vaikeuksia päästä kartan kanssa samaa rytmiin ja loppua kohden tasaisesti parantaen. Alun kakkos- ja kolmosrastiväleillä oli sijoituksina 88:s & 87:s, 96:sta A-radan onnistuneesti suorittaneesta. Rastit.fi reittini napanneena esimerkiksi kulku kakkoselle ei näytä pahalta, mutta sisälsi miettimistä useammassa kohden. Samoin kulku kolmoselle, kunnes lopulta päätin juosta Valkeisjärventielle kohdistamaan itseäni takaisin kohden rastia #3. Kiintopisteitä siihenkään tehtävään ei oikein löytynyt, joten pyrin arvioimaan Sarvikankaan korkeuskäyristä Valkeisjärventiellä sijaintini, siinä varsin hyvin onnistuen.
 |
| Väli 1-2 ei näytä pahalta, mutta olin melko ihmeissäni kartan kanssa matkalla moneen kertaan. Samoin myös periaatteessa helpon näköisellä välillä 2-3. Miksen mennyt vain ojia pitkin rasteille, ihmetyttää yhä itseänikin. Mutta helppo se on tässä kirjoitellessa todeta. Rastit.fi reittien mukaan etenkin B-radalla koluttiin tätä samaa oja-aluetta oikein huolella. Melkein kiinnostaa käydä joskus juoksulenkillä alueella pohtimassa, miten tuolla olisi tullut toimia. |
Tämän jälkeen loppu menikin varsin mainiosti. Karttaa tuli katseltua aika tarkkaan, minkä johdosta pummeja ei kertynyt poislukien rasti 11, jossa olin niin itsevarma radan ainoasta "helposta" rastista mukavasti soratietä juosten, että kävi perinteiset ja seurauksena tuli puolentoista minuutin pummi. Mikä oli kuitenkin isossa kuvassa varsin pientä.
Alueesta sanoisin, että Sarvikangas on mainio paikka Oulurasteille. Reilu 15 metriä korkea mäennyppylä on Oulun mittakaavassa varsin suuri ja laajuudessaan tarjosi hyvin paikat todella monelle rastille monella eri radalla. Maasto itsessään toi omat haasteensa juoksuteknisesti, kivikkoinen alusta ei ollut helppo juostava kun kokemattomampana pyrin varomaan vähän nilkkojakin. Hyvää harjoitustakin siis siinäkin mielessä.
 |
| Sarvikangas koko komeudessaan kartalla. 2,5 metrin korkeuskäyristä ja apukäyristä lasken korkeudeksi reilut 15 metriä. Yli 400 suunnistajaa mahtui 2,5 tunnin sisällä sovussa samalle mäelle ilman ruuhkia rasteilla. |
Kommentit
Lähetä kommentti