Jukolan viesti 16.-17.6., osa 1/2

Nyt se on koettu. Suunnistajien kesän kohokohta, Jukolan viesti. Yleisväsymys viivästyttää postauksiani hivenen, samoin kuin analysoitavissa olevan tiedon moninkertainen määrä verrattuna normaaleihin Oulurasteihin. Onhan tapahtumakin "hivenen" suurempi.


Jaan tällä kertaa postaukseni 2 osaan. Tässä ensimmäisessä osassa kerron lyhyesti itse tapahtumasta. Toisessa postauksessa kerron tarkemmin omasta kisasuorituksestani, johon olen jo nyt lyhyesti kerrottuna erittäin tyytyväinen.


Kuten tapahtumia seuranneet tietävät, Lahti-Hollolan Hälvälässä oli tällä kertaa ennätysmäärä osallistujia, lähes 20 000. Muuta yleisöä ja tukijoukkoja järjestäjät odottivat paikalle lisäksi noin 30 000 henkeä. Tiedossa siis oli, että tapahtuma on todella massiivinen. Siihen nähden itse kisakeskus oli mielestäni rakennettu varsin kompaktisti. Etäisyydet teltta-alueilta lähtöpaikalle, ruokalaan ja muihin palveluihin oli useimmilla vain satoja metrejä.


Itse saavuin paikalle SK Pohjantähden lähes täydellä bussilla, missä oli mukana myös muiden seurojen kilpailijoita. Lauantaiaamupäivä oli hyvä aika tulla Jyväskylässä nukutun yön jälkeen paikalle aistimaan tunnelmaa ja jännittämään klo 14 alkavaa Venlojen viestiä. Keli oli mitä loistavin, hellelukemat olivat ainakin hyvin lähellä.

Naisten lähtö lämpimässä unelmakelissä.

Koska itse juoksin Jukolan viestissä joukkueeni ankkurina, kilpailulliset tavoitteeni lauantaille olivat olla hankkimatta auringonpistosta ja käydä myös sopivassa välissä kävelyhölkkäilemässä viereisellä harjoitusalueella.

Harjoitusmaaston pieni, ehkäpä 2. korkeuskäyrän suppa. Oli hyödyllistä käydä kokeilemassa 5 metrin korkeuskäyrän karttaa ja havainnoida muutenkin kisakartan tekijän kartoitustyyliä. Havaitsinkin, että esimerkiksi maastotyyppien vaihtuminen oli kuvattu hyvin tarkasti ja että esimerkiksi muurahaispesiä ei ollut kartalla, koska kiinnekohteita oli niin paljon ilmankin (vastoin kuin Oulun alueella).

Illalla Jukolan viesti lähti klo 23 illan jo hämärtyessä. Noin 1800-1900 lampun metsään vyöryvä meri on todella vaikuttavan näköinen. Huippujoukkueiden tiedettiin olevan maalissa jo aamulla reilusti ennen seitsemää, mutta kuntoilijajoukkueilla ainakin 7. osuus ja usein myös 6 osuus jäivät aamun yhteislähtöihin. 7 osuuden uusintalähdössä klo 09.00 lähtikin peräti 1200 ja 2.-6. osuuden uusintalähdössä klo 9.20 vielä 1300 suunnistajaa.

Jukolan viestin lähdön aikaan keli oli upea.

Otsalamppujen letkaa Jukolan yössä. Lähde: Jukolan viestin kuvapankki. Kuvaaja Kimmo Hirvonen.

Kussakin osuudessa on puolensa sekä suunnistusmielessä että oman päivän organisointimielessä. Esimerkiksi itse pystyin syömään illan hyvin, katselemaan lähdön rauhassa ja menemään silti nukkumaan (teoriassa) yli 6 tunniksi. Ajoissa 6.15 nousten ehdin juuri ja juuri nähdä voittavan KooVee:n maaliintulon ennen aamupuuroa ja muita rauhallisia aamutoimia. Klo 8.30 kohti emit-tarkistuspistettä ja valmiina matkaan.

Telttakylää piisasi kisakeskuksen ympärillä.

Koosteena ensimmäisestä Jukolastani toteaisin, että lähes kaikki sujui loistavasti. Kuiva keli teki tepposet pölyn määrän ollessa (perjantain kastelusta huolimatta) lauantai-iltana ja sunnuntaina varsin suuri. Sekä kisakeskuksessa että maastossa. Etenkään maaston pölyisyydelle edes järjestäjä ei voi mitään. Samoin ruokalassa jonot tökkivät valmistautumisesta huolimatta hetkittäin, mikä ei jäänyt ainakaan henkilökohtaisesti harmittamaan, aikaa kun oli olla jonossakin. Muuten yllätyin positiivisesti esimerkiksi vessojen ja vesipisteiden reilusta määrästä, hyvästä suihku- ja sauna-alueesta, myymälöiden valikoimasta (sekä tarvike- että syötävämielessä) sekä 3 suuresta hyvälaatuisesta screenistä kisakeskuksen alueella. Monien katsellessa TV-kuvaa myös teltoillaan tableteilta. Paikalla olleen Wifin laatua en edes testannut, koska matkapuhelinverkkokin toimi omiin tarpeisiini moitteettomasti. Kehun vielä lisäksi juoma- ja ensiapupisteiden isoa määrää ja hyvää sijoittelua kisamaastossa.

Kokonaisuutena siis järjestelyt toimivat sekä itse Jukolan järjestävien päätahojen että mm. bussi- sekä telttamielessä SK Pohjantähden toimesta. Itsellä oli helppoa vain mennä paikalle. Onneksi inokkaita ja osaavia organisaattoreita löytyy, arvostan suuresti.