Oulurastit, Virpiniemi 16.5.

Kesän 2018 ensimmäiset ”metsärastit” pidettiin Virpinimessä mitä parhaimmassa kelissä. Toki lähes hellelukemat eivät ole aina paras mahdollinen ympäristö urheilla 95 kilon kropalla, mutta eipä passaa valittaa kun kerrankin kelit suosii jo toukokuussa. Tällä kertaa olin jo aivan innoissani ratavaihtoehtoja katsellessa, tänään oli mukavan paljon reitinvalintaa ja polutonta metsässä juoksua luvassa. Toki kaikenlaiset suunnistusradat miellyttää, mutta myös vaihtelu virkistää talven ja kevään pyöräteillä juoksemisen jälkeen.

A-rata tarjosi silti monta kertaa valintavaihtoehtoja myös metsässä juoksun ja polun välillä. Valtaosalla rastiväleistä metsä oli mielestäni ainoa oikea ratkaisu, mutta jokunen rastiväli meni myös mietinnäksi. Lopulta tulosten rastiväliaikoja ja rastit.fi reittejä katsellessani huomasin, että esimerkiksi rastiväli 5-6 helposti metsäautotietä juosten oli paras rastivälini suhteessa muihin. Valtaosa kun meni tuon rastivälin täysin metsää pitkin. Tämä johtuu mahdollisesti kehitystä kaipaavasta metsäjuoksutekniikastani, etenemisrohkeuteni vähäisyydestä metsässä (eli karttaa tarvitsee katsella edetessä liian usein) tai mahdollisesti myös siitä, että muutkin suunnistajat arvioivat usein metsäpohjaa menemisen nopeammaksi tavaksi, vaikkei näin välttämättä ole. Kun uskoisin, että harva menee ”fiiliksen” vuoksi tarkoituksella hitaammin metsää pitkin kuin nopeammin polkua pitkin. Tämä ilmiö on sinänsä mielenkiintoinen, olen havainnut viime kesänäkin poikkeavasti pidempiä polkureittejä rastivälille valittuani olleeni usein niillä rastiväleillä parempi kuin muuten keskimäärin (rastivälin sijoituksella mitattuna).

4 erilaista reittiä rastit.fi -palvelusta. Omani harmaalla. Rastivälille 5-6 tie oli ainakin minun tasollani vertailun perusteella hyvä valinta. Rastiväli 6-7 meni myös selvästi paremmin kuin keskimääräiset muut rastivälini.  

Toinen mielestäni mainittavan arvoinen asia tällä radalla oli rastin 11 ”piilossa” olo varsin syvässä ja pienessä kuopassa. Väliajoista voi helposti laskea, että miehistä 13/71 paineli rastin ohi muiden löytäessä sen nopeasti. Mielenkiintoiseksi havainnon tekee se, että ohi painelijat olivat tasaisesti jakautuneet, jopa A-radan nopein hukkasi yli 3 minuuttia tämän rastin etsimiseen. Itselläni meni tähän etsintään onneksi vain reilu minuutti ylimääräistä. En tiedä onko katseeni liian korkealla rastilippua tähyillen, koska gps-jäljen mukaan juoksin käytännössä rastin yli ensimmäisen kerran sen ohittaessani. Ja häröilin vastaavan rastin kanssa mm. vuosi aiemminkin samaisilla Virpiniemen rasteilla, kuoppa oli vain eri. Rastimääritteessä lukee kuopan halkaisijaksi 1.5 metriä, mutta ehkäpä myös syvyys oli sen verran suuri ettei oranssi väri pistänyt silmään ensimmäistä kertaa ohi mennessä. Ja rastimääritteen merkintä ”1.5” jäi myös lukematta rastia lähestyessä. Samoin kuvioraja rastin vieressä olisi pitänyt huomata jo rastia kohden mennessä. Pari kanssakilpailijaa neuvoivatkin, että nyrkkisääntönä lyhyellä rastivälillä kannattaa aina hidastaa. Ratamestarikin saattaa olla tehnyt lyhyen rastivälin, koska rasti on vaikeasti havaittava.

Lyhyt 100m rastiväli rastille 11.

Rastiväli 14-15 oli myös varsin mielenkiintoinen, mietin hetken mennäkö hapokasta ja suunnistuksellisesti helpompaa reittiä suoraan mäen yli vai kiertää oikealta korkeuskäyriä pitkin. Arvelisin, että tasollani tuo suora reitti oli lopulta nopeampi suunnistuksen helppouden johdosta, mutta huippumenijällä tilanne olisi saattanut olla eri, vaikka omaavat myös kovemman kunnon mäen ylitykseen.

Korkeuskäyrät huomioiva hyvän kartanlukijan reitti? (vihreällä tussilla, rastit.fi mukaan 2/13 oli valinnut tämän)

Henkilökohtaisesti suunnistus sujui kyllä muuten hyvin edellä mainittua rastin 11 pientä hakemista lukuun ottamatta. Rastille 4 mennessä valitsin myös kartanlukuvirheen johdosta vähän väärän polkupätkän rastille lähestymiseen, mutta siinä en kyllä paljoa menettänyt.

Loppuun vielä lisämainintana jälleen illan harrastajamäärä 344. Viime kesänä tuo ylitettiin pikakatsomalta vain 2 kertaa. Nähtäväksi jää, onko kyse yhä vain toukokuun kelistä vai ollaanko Oulun alueen suunnistusharrastajien määrässä muutenkin nosteessa.