Canyon rogaining 26.5.

Olen erityisen iloinen kun pääsin jälleen testaamaan uuden suunnistukseen liittyvän lajin. Suuret Seikkailijat ry:n järjestämä Canyon Rogaining keräsi loistosäähän uudelle Hiukkavaaratalolle noin 40 reipasta kisailijaa. Näistä 5 osallistui rogainingiin jalan. Liekö juoksijat olivat Terwamaratonilla tai esimerkiksi Nuts Karhunkierroksella, vai ehkäpä kuitenkin todennäköisemmin laji vaan on enemmän maastopyöräilijöiden suosima.


Itse en siis (vielä) omaa maastopyörää, joten juoksentelin tässä kisassa 1,5 tunnin sarjassa. Saimme kartat käsiimme suunnitteluvaihetta varten tunti ennen lähtöä. Samalla järjestäjät ehtivät kouluttaa kaikki älypuhelimella tehtävän GPS-leimauksen saloihin ja antaa myös muita rogaining-vinkkejä vasta-alkajille. Juoksijoiden rasteja oli kunnolleni tavallaan rajallinen määrä (eli kovin kauas en olisi ehtinyt), mutta suunnittelu rastien eri pistemäärät ja reitit huomioiden oli kuitenkin varsin mielenkiintoista.


Olin laskenut etukäteen, kuinka paljon keskimäärin etenen Oulurasteilla linnuntietä rastilta rastille missäkin ajassa. Arvioin, että maastosta riippuen ehdin kiertää linnuntietä 9-11 kilometrin kierroksen. Mittailin viivottimella hyvin tarkkaan eri vaihtehdot ja päädyin 9,5 kilometrin perusreittiin, missä oli optioita lyhentää tai laajentaa reittiä valiaikojen perusteella. Laskinkin valmiiksi mitä aikani pitäisi olla 4,5km kohdalla rastilla 6A, jotta valitsisin minkäkin loppureitin.

Ensimmäinen reittihahmotelmani keltaisella päälleviivaustussilla ja lopullinen suunnittelun perusreittini sinisellä (numero rastitunnuksen alussa kertoo pistemäärän). Lisäksi kävin alkumatkan sujuttua hyvin myös rastilla 8D.

Pyöräilijöiden 3 tunnin reitti kulki uutta Poikkimaantien siltaa joen eteläpuolelle urbaanimman alueen rastit keräten, kunnes suuntasivat Madekosken/Sanginsuun siltaa joen pohjoispuolen metsärasteille. Ehkä kolmannes pyöräilijöistä näytti valitsevan kulkusuunnakseen toisin päin, eli pohjoisen metsien kautta etelän pyöräteille.


Itse koin kisan aika "hapokkaaksi". Rata sisälsi paljon aika pitkiä rastivälejä. 12 rastia ehkä 12-14 juoksukilometriin (gps:äni tilttasi maalissa) tarkoittaa reilun kiometrin rastivälejä 1:25 000 suurpiirteisemmällä kartalla. Tosin koin kyllä todella mielenkiintoiseksi suunnistaa kerrankin noin suuren mittakaavan kartalla vähemmin yksityiskohdin. Polkujen lisäksi ojat, korkeuskäyrät ja maastotyypit tuli kyllä katsottua juoksun aikana tarkasti. Samoin jälleen kerran matkalla ehti ihailla Suomen luontoa ja napata jokusen kuvan juostessa, käsillä usein olleella leimausvälineellä eli älykännykällä.

Upeaa maastoa 6A:lta lähdön jälkeen.

Leimaustekniikka oli sikäli mielenkiintoinen, että GPS-järjestelmä ilmoitti aina leimausta yrittäessä joko leimauksen onnistuneen (rastin ollessa 50 metrin sisällä) tai matkan rastille, mikäli sinne oli yli 50 metriä. Tekniikkaa sai hyödyntää vapaasti, eli etenkin juoksijana pyrin hakemaan linjat leimausteknisesti optimaalisesti. Näinkin matkan aikana vain osan leimaamistani rasteista, toki tiesin olevani oikeissa paikoissa leimausnappia painaessani, pienin poikkeuksin :)

Blogia varten napattu screenshot matkalla kohden rastia 8D. Sinistä koko näytön levyistä nappia painasessa sai punaisella ympyröidyn tekstin esiin.

Rastitunnus, joka ei näy yhtä kauas kuin suunnistuksessa. Siksi GPS-leimaus oli varsin hyvä tapa leimata, ei mennyt tarkan rastipisteen etsimisessä turhaan aikaa.

Ennakkovalmistautumiseni ja taktiikkani toimi loistavasti, vaikka aika ylittyi 4 minuutilla eli 4 sakkopisteen verran. Vedin aika riskillä 90 minuutin reittiä ja tuhrasin "paluumatkalla" rasteilla 6C ja 6B jonkin verran ylimääräistä. Vaikka osallistujia oli todella vähän, niin oli mukava onnistua erinomaisesti uuden lajin testaamisessa, oppeja tuli taas omaan tekemiseen myös Oulurasteille.

Onnellinen 1,5h tossu-sarjan voittaja Canyon-tuotepalkintoineen.

Rogainingista lajina annan myös kehuja. Ehkäpä laji soveltuu tämän testin perusteella hieman paremmin pyöräilijöille, mutta laji on myös juosten varsin kisailtava. Hienoa, että Oulun alueelta löytyy aktiivisia puuhamiehiä suuren kansan tuntemien lajien lisäksi myös uudempiin ja harvinaisempiin lajeihin. Suuret kiitokset siis vielä etenkin Harri Valasmalle ja Matti Hokkaselle.