Hiihtosuunnistus 4.2., Ii (osa 2/2)

Tekniset ongelmat kaatoivat bloggarin. Vaikka blogini lukijamäärä lienee varsin pieni, harmittaa silti tämän hiihtosuunnistusjutun kakkososan julkaisun venyminen. Osin kiireen johdosta, mutta myös teknisistä ongelmista johtuen. Selkeä tavoitteeni on ja tulee olemaan, että postaus tapahtumasta ilmestyy aina viimeistään tapahtumaa seuraavana päivänä.


Mutta selittelyjen jälkeen asiaan. Vaikka valmistautumiseni hiihtosuunnistukseen oli mielestäni harrastajalle lähes täydellistä, oli tottakai myös mutkia matkassa. Koko alkuviikon ajan aina lauantai-iltaan saakka ennuste kertoi sunnuntaina olevan ~13-15 pakkasastetta, mutta kisapaikalla oli silti aamulla -23C. Kisan alkua siirrettiin tunnilla, jotta päästiin juuri ja juuri kisajärjestäjän asettamalle pakkasrajalle.

Autoni mittarin kertomaa kisapaikalle saapuessani.

Pakkanen aiheutti ongelmia myös voitelussani, koska en edes omista kovan pakkaskelin voiteita. Suksieni pohjissa oli vanhat "siniset" max. -10C toimivat pohjustukset ja päällä vielä lämpimämmän kelin pikavoiteet. Tällä kelillä olisi ehdottomasti pitänyt olla "vihreät" aina -20C saakka toimivat voiteet. Luistoni oli siis kisassa varsin nihkeää, toisaalta eipä tullut ainakaan mentyä kovin helposti risteysten ohi.


Muuten päivän keli oli aivan loistava. Auringonpaiste helli osallistujia, ympärille katseltavaa kyllä oli kisan aikana. Nykyään tällä iällä sitä ehtii itse kilpailun ohella myös katseleen maisemia, jotka on kyllä Suomen luonnossa hetkittäin kertakaikkiaan upeita.

Keli oli pakkasta lukuunottamatta häikäisevä. Kuvassa yksi virallinen rasti, ei kuitenkaan omalta radaltani.

Hiihtosuunnistaminen itsessään oli todella mukavaa puuhaa. Tarkoituksena on valita korkeuskäyrät ja hiihtourien "laatu" huomioiden paras reitti seuraavalle rastille, yleensä 2-3 eri vaihtoehdosta. Sikäli hiihtosuunnistus muistuttaa mielestäni sprinttiä, jossa myös usein valitaan parista-kolmesta selvästä vaihtoehdosta se omasta mielestä nopein. Iissä ei ole juuri korkeuseroja, eli mäkisemmässä maastossa ja paremmalla luistolla kartanluvun täytyy varmasti olla nopeampaa ja hiihtotekniikankin kohdillaan. Nyt itselläni ei ollut kyllä vaaraa mennä risteysten ohi vauhdin johdosta :D




Rastiväli 4-5 oli kartan B-puolella hyvä esimerkki haastavasta reitinvalinnasta. Kuvassa rastivälit 1-2-3 sekä 5-6-7 taas hyviä esimerkkejä lyhyistä rastiväleistä ja tiheästä uraverkostosta, jotka vaativat tarkkaa suunnistamista

Ainakin tässä pitkän matkan kisassa oli myös yksi itselleni uusi erikoisuus: kartan kääntäminen. Koska kartan mittakaavan on hyvä olla luettavuuden vuoksi enintään 1:10 000 ja pitkällä matkalla matka on siis pitkä, tuli käytännön syistä karttaa kääntää noin puolimatkassa. Se oli tiedotettu jo etukäteen, joten asia ei päässyt yllättämään. Kartankääntörasti oli kohdassa, mihin tuli 4 eri suunnasta hyvä luistelulatu, joten osaava olisi pystynyt kääntämään kartan ennen rastia luisteluhiihtovauhdin juuri hidastumatta. Itsehän älysin asian vasta leimattuani rastin 11 alla olevassa kuvassa. Sen jälkeen piti siis pysähtyä kääntämään karttaa ja miettimään, miten jatkaa. Huomasin kokeneempien pyyhkäisevän leimauksen samassa kohdassa yhtään hidastamatta ja jatkavan suunnistusta jo valmiiksi käännetyllä ja perehdytyllä kartalla.


Otanta kartan A-puolelta, kuvassa mm. rastiväli 10-11 ennen kartan kääntöä.

Loppuyhteenvetona hiihtosuunnistus tuntui mukavalta lajilta. Toivottavasti mahdollisuuksia hiihtosuunnistukseen olisi enemmänkin. Tosin ymmärrän täysin reitistön tekemisen haasteet, se on takuulla aikaa ja vaivaa vaativaa. Sijoitukseni H40 sarjassa oli kuudes kuudesta kilpailijasta, mikä oli täsmälleen odotusteni mukainen suoritus. Kärkikolmikon ajat olivat 55-60min tietämillä, itse käytin matkaan 1h30min (hiihtomatkani oltua gps:n mukaan 13,3km). Valtaosa erosta tuli hiihtovauhdista ja kunnosta, mutta tottakai osansa teki myös suunnistustaito, hiihtosuunnistuksen edellä kuvatut tekniset erikoisjutut sekä voitelu.

Päivitys 24.9.2018: Yösuunnistuksen H40 AM-kultaa pokatessani kuulin, että näiden HiSu AM-kisojen H40-sarjan 6 osallistujasta vain 3 oli AM-kelpoisia. Eli pokkasin tästäkin komeasti pronssin "pienellä" viiveellä 8-)