Ajattelin kirjoitella tuttavien ensipalautteen perusteella myös teemakirjoituksia suunnistukseen liittyen. Hiihtosuunnistus ja rogaining on jo ehdotettujen listalla, mutta ne ovat molemmat minulla vielä kokematta. Kiinnostusta niiden testaamiseen kyllä on. Mutta kirjoittelen ensiksi tänä syksynä aloittamastani suunnistuksen "erikoisosa-alueesta", eli yösuunnistuksesta.
Yösuunnistus on nimensä mukaisesti suunnistamista pimeällä, eli huonolla näkyvyydellä otsalampun kanssa. Yösuunnistuksen tärkein ero normaaliin suunnistukseen on mielestäni se, että informaatiota ympäristöön liittyen on käytettävissä huomattavasti vähemmän. Vaikka tämän päivän otsalamput ovatkin hyviä, "ison kuvan" hahmottaminen juostessa on vaikeampaa. Oulun alueella Yö-cuppi alkaa syyskuun alussa, jolloin pimeä tulee vähän yhdeksän jälkeen. Yö-cupin loppuessa lokakuun lopulla pimeä tulee jo kuuden maissa aikataulun inhimillistyessä.
Kuten kuvasin "Suunnistuksen aloittaminen" -postauksessani, yöcupissa on sarjat A-C. Yleensä A ja B kuvataan vaikeiksi ja C helpommaksi. A on ratana pisin ja sille osallistuvatkin myös Oulun alueen kovimman pään miessuunnistajat, joita ei Oulurastien tuloslistoilla juuri koskaan näe. B on myös vaativa, mutta vähän lyhempi ja siinä kilpaillaan naisten ja yli 50-vuotiaiden cup-mestaruudesta.
Osallistuin tänä syksynä yö-cuppiin 4 kertaa B-radalla. Ensimmäinen kokemukseni koko yö-cupin avauskisassa Pilpaojalla oli yksi uran parhaista suunnistuksista, ellei paras. Olin 34 B-sarjaan osallistuneesta miehestä huikeasti kuudes. Yhteislähtö suosi selkeästi minua. Yleensä päivälläkin suunnistuksen alku on aina minulle nihkeä uuteen maastoon sopeutuessa, mutta nyt mentiin 3 ensimmäistä rastia letkassa ja siinä pääsi näppärästi rytmiin. Sen jälkeen hajonnan ansiosta suunnistajat erkaantuivat omille teilleen ja varman päälle ottava suunnistukseni toimi. Loppuun taas 3 viimeistä rastia mentiin ylemmän keskikastin miniletkassa. Ihmettelin suuresti, kuinka hyvin kaikki menikään.
Tämän jälkeen suunnistin tyytyväisenä vielä syyskuun Oulurasteilla... ja palasin yösuunnistuksen pariin vasta lokakuun alussa Kalliosuolla.
Vaikka Kalliosuon ratakuvauksessa kaikki radat A-C olivat vaikeita ja matkat olivat lyhyitä, en älynnyt etukäteen mihin jouduin. Lähdin matkaan liian löysin rantein ja liian huonosti henkisesti valmistautuneena. Pian totuus iski vasten kasvoja. Alun vitikko olikin radan helpoin osuus. Valtaosa loppuajasta meni märillä kallioilla ja etenkin suolla, paljon myös nilkkavesissä kahlaten. Vesisadekin vihmoi sopivasti viistoon välillä ja heti ykkösrastia etsiessäni kävin kaatuessani käytännössä vyötärövesissä, lämpöasteetkaan eivät olleet kovin paljoa plussalla. Kaiken edellä mainitun lisäksi kysyin muistaakseni 3-4 rastille apuja muilta. Olo suunnistuksen jälkeen autossa ilman kuivia vaihtohousuja oli sekava.
Sisuunnuin tuosta vuoden heikoimmasta suunnistuksestani valtavasti. Seuraavana viikonloppuna käytyäni 8-vuotiaan tyttäreni kanssa päivällä Timosenkosken Oulurasteilla D-radan, suuntasin seuraavana iltana samaan paikkaan yösuunnistamaan kyseisten Oulurastien A-rataa. Muutama päivä siitä kävin "takapihallani" Hiukkavaaran takametsissä harjoittelemassa otsalampun kanssa sopivan vaikeat tiheiköt ja suot. Tuloksena muun muassa 2 löytynyttä oikeaa rastia (liekö kertausharjottelijoiden vai kenen jättämiä) ja treffit helmipöllön kanssa.
Lisäksi katsoin vielä rastit.fi -palvelusta Kiekon majan edellisvuoden yö-cupin rastit ja kävin etsimässä harjoituksen vuoksi niistä pahimpia kesän Oulurastien karttani avulla. Paikoilla ei tietenkään ollut rasteja, mutta uskon löytäneeni välissä vähän harhaillenkin juuri ne hakemani kivet ja kumpareet. Välillä piti laittaa vaimolle viestiä, että tässä meneekin luultua myöhäisempään. (Jatkuu osassa 2/2.)
Yösuunnistus on nimensä mukaisesti suunnistamista pimeällä, eli huonolla näkyvyydellä otsalampun kanssa. Yösuunnistuksen tärkein ero normaaliin suunnistukseen on mielestäni se, että informaatiota ympäristöön liittyen on käytettävissä huomattavasti vähemmän. Vaikka tämän päivän otsalamput ovatkin hyviä, "ison kuvan" hahmottaminen juostessa on vaikeampaa. Oulun alueella Yö-cuppi alkaa syyskuun alussa, jolloin pimeä tulee vähän yhdeksän jälkeen. Yö-cupin loppuessa lokakuun lopulla pimeä tulee jo kuuden maissa aikataulun inhimillistyessä.
 |
| Otsalamppuni otsapantoineen ja akkuineen. Ja Hello Kitty. |
Kuten kuvasin "Suunnistuksen aloittaminen" -postauksessani, yöcupissa on sarjat A-C. Yleensä A ja B kuvataan vaikeiksi ja C helpommaksi. A on ratana pisin ja sille osallistuvatkin myös Oulun alueen kovimman pään miessuunnistajat, joita ei Oulurastien tuloslistoilla juuri koskaan näe. B on myös vaativa, mutta vähän lyhempi ja siinä kilpaillaan naisten ja yli 50-vuotiaiden cup-mestaruudesta.
Osallistuin tänä syksynä yö-cuppiin 4 kertaa B-radalla. Ensimmäinen kokemukseni koko yö-cupin avauskisassa Pilpaojalla oli yksi uran parhaista suunnistuksista, ellei paras. Olin 34 B-sarjaan osallistuneesta miehestä huikeasti kuudes. Yhteislähtö suosi selkeästi minua. Yleensä päivälläkin suunnistuksen alku on aina minulle nihkeä uuteen maastoon sopeutuessa, mutta nyt mentiin 3 ensimmäistä rastia letkassa ja siinä pääsi näppärästi rytmiin. Sen jälkeen hajonnan ansiosta suunnistajat erkaantuivat omille teilleen ja varman päälle ottava suunnistukseni toimi. Loppuun taas 3 viimeistä rastia mentiin ylemmän keskikastin miniletkassa. Ihmettelin suuresti, kuinka hyvin kaikki menikään.
Tämän jälkeen suunnistin tyytyväisenä vielä syyskuun Oulurasteilla... ja palasin yösuunnistuksen pariin vasta lokakuun alussa Kalliosuolla.
Vaikka Kalliosuon ratakuvauksessa kaikki radat A-C olivat vaikeita ja matkat olivat lyhyitä, en älynnyt etukäteen mihin jouduin. Lähdin matkaan liian löysin rantein ja liian huonosti henkisesti valmistautuneena. Pian totuus iski vasten kasvoja. Alun vitikko olikin radan helpoin osuus. Valtaosa loppuajasta meni märillä kallioilla ja etenkin suolla, paljon myös nilkkavesissä kahlaten. Vesisadekin vihmoi sopivasti viistoon välillä ja heti ykkösrastia etsiessäni kävin kaatuessani käytännössä vyötärövesissä, lämpöasteetkaan eivät olleet kovin paljoa plussalla. Kaiken edellä mainitun lisäksi kysyin muistaakseni 3-4 rastille apuja muilta. Olo suunnistuksen jälkeen autossa ilman kuivia vaihtohousuja oli sekava.
 |
| Kalliosuon yö-cupin B-radan kartta. Synkkää tummanvihreää suota ja harmaata avokalliotakin reilusti. Kaikenkaikkiaan tämä oli vaikein koko vuonna näkemäni rata (Klikkaa kartta suuremmaksi.) |
Sisuunnuin tuosta vuoden heikoimmasta suunnistuksestani valtavasti. Seuraavana viikonloppuna käytyäni 8-vuotiaan tyttäreni kanssa päivällä Timosenkosken Oulurasteilla D-radan, suuntasin seuraavana iltana samaan paikkaan yösuunnistamaan kyseisten Oulurastien A-rataa. Muutama päivä siitä kävin "takapihallani" Hiukkavaaran takametsissä harjoittelemassa otsalampun kanssa sopivan vaikeat tiheiköt ja suot. Tuloksena muun muassa 2 löytynyttä oikeaa rastia (liekö kertausharjottelijoiden vai kenen jättämiä) ja treffit helmipöllön kanssa.
 |
| Hiukkavaaran metsiin unohdettu(?) rasti. |
 |
| Treffikaveri. Aikamme tuijotimme toisiamme. |
Lisäksi katsoin vielä rastit.fi -palvelusta Kiekon majan edellisvuoden yö-cupin rastit ja kävin etsimässä harjoituksen vuoksi niistä pahimpia kesän Oulurastien karttani avulla. Paikoilla ei tietenkään ollut rasteja, mutta uskon löytäneeni välissä vähän harhaillenkin juuri ne hakemani kivet ja kumpareet. Välillä piti laittaa vaimolle viestiä, että tässä meneekin luultua myöhäisempään. (Jatkuu osassa 2/2.)
Kommentit
Lähetä kommentti