Omatoimirastien pääsiäis-tripla, 10.-13.4.

Onneksemme korona-aikana voidaan harrastaa omatoimirasteja, joiden tarjonta on mielestäni ollut todella hyvä. Harmikseni olen ollut lähistön leikkipuistoja lukuunottamatta reilut 3 viikkoa pitkälti kotona pienessä, mutta hyvin sitkeässä flunssassa. Nyt alkoi helpottaa ja viikon mittaan tehdyn reippailukävelyn ja lyhyen lenkin perusteella uskalsin jo lähteä juoksemaan kovempaa.

Pääsiäisen koittaessa omasin kaikkiaan 5 karttaa, joilla oli rastiliput tai kreppinauhat. Päätin valita pitkäperjantain lyhemmäksi avaukseksi Peltolan sprinttiradan, sunnuntaiksi (huonosta keliennusteesta huolimatta) raskaimman Rantakylän metsäsuunnistuksen ja maanantaiksi Pohjantähden oman pääsiäisyllätyksen toissa syksyn SM sprintin finaali-radoin. Kombinaatio kuulosti ennakkoon varsin täydelliseltä tavalta viettää pääsiäistä maailman ollessa enemmän tai vähemmän karanteenissa.

Peltolan A-rata.

Kävin lämmitellessäni kurkkaamassa, miltä maalin kreppinauha näyttää... ne rastien krepit myös löytääkseni.

Perjantaiaamulle sattui mahtava auringonpaiste nollakeliin. Talvi-nastalenkkareideni pito-ominaisuudet olivat varsin tarpeellisia joillakin ratapätkillä, toki radat olisi selvinnyt normaaleilla kesälenkkareillakin kun olisi vähän katsonut mistä juoksee. Tuon 3,4km A-radan puristettuani fiilis oli mahtava. Juuri tätä olin odotellut kotona ne pitkät flunssa-viikot.

Mukavan reitinvalinnan ja kartanluvun ohessa havaitsin, että ainakin tämän suunnistajan katse on rastia etsiessä aika tarkalleen siellä puolen metrin korkeudessa. Skannerini kun ei havainnut heti rasteja 1, 14 ja 19 varmaankin kun ne olivat ehkä 1,5m korkeudessa. Etenkin rastilla 19 nauratti sen huomattuani, kreppi kun oli varmaankin pyyhkinyt naamaani rastille tullessa ja silti kiersin puun sitä etsiessäni. Reittini ja muiden omatoimeilijoiden reittejä rastit.fi.

Sunnuntaina vähän harmitti nihkeä sää, mutta oli Rantakylässä myös muita sauvakävelemässä ja perheitäkin suunnistamassa. Juostava keli se oli tämäkin, vaikka räntäsateen ja tuulen johdosta vaatteet olivat väistämättä läpimärät kylmästä vedestä, mitä pidemmälle ehdin. Vielä kun varmistin rasteille 6 ja 8 mennessäni, ettei jää soilla kestänyt 95 kiloani, olivat varpaani varsin viileät valtaosan matkasta. Toivottavasti tämä ei reitin raskauden kera kostaudu lähipäivinä, vaikka kuivat vaatteet heti maalissa vaihdoinkin.

Rntakylän A-rata.

Kuva Rantakylän lähtökolmiosta lähtösuuntaan.

Luin etukäteen Oulurastien keskustelusta kehuja hankien hyvästä kantamisesta, joten päätin vetää rasteille niin suoraan kuin mahdollista. Tämä näkyikin tekemisessäni, varsinkin kun suunnan pitäminen ei tuntunut olevan niin hyvin hallussa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kompassin kanssa mennessä. Välillä vedin liian rankasti oikealle ja välissä vasemmalle, toki suunnan lisäksi sitä maastoakin pitäisi samalla lukea.

Rastille 9 mennessä nappasin vaativassa maastonkohdassa varsin ison 5 minuutin pummin. Todennäköisesti luin maastoa rankasti väärin ja lopulta virtuaalileimasin rastin 10 rastina 9. Ihmettelin vähän, että onpas ratamestari jättänyt rastin aika kauas ojan mutkasta. Kunnes rastilta lähtiessäni ihmettelin "kartasta puuttuvaa ojaa" ja samalla alkoi totuus valjeta, olin käynyt väärällä rastilla. Minkä seuraavana vastaan tullut metsäautotie varmisti. Pikapikaa takaisin rastille 9 ja erittäin kierteellä sinnekin, pummin pikavauhdilla korjaaminen kun ei ole fiksuinta mitä voi suunnistaessa tehdä.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tekemiseeni tuon virheen jälkeen aina maaliin saakka. Mitä nyt kunto loppui, mutta se ei kuitenkaan yllättänyt. Väsyneenäkin tehdyt ratkaisut olivat mielestäni hyviä. Tällä kertaa rastit.fi:ssä oma reittini on harmillisesti vertailua vaikeuttaen eri paikassa kuin 16 muun suunnistajan reitit, ilmeisesti työkalu hyväksyy reittejä yhdelle radalle aina viikon verran ensimmäisen reitin syöttämisestä.

Violetilla ohuella viivalla reittini kohti rastia 9 siihen saakka, kun olin vielä kartalla. Pitkään asiaa jälkeen päin mietittyäni todennäköisesti luulin ohuella keltaisella ympyröimäni alueen taimikon olevan jo paljon kauempana oleva kuviointi, minkä johdosta lähdin peruuttelemaan. Muistan lisäksi, että maasto ei ollut niin helppolukuista kuin kartasta voisi päätellä. Tämä menee siis  kokonaisuutena sarjaan "pitäisi mennä paikan päälle uudelleen ihmettelemään, mitä oikein tapahtui, jotta oppisi". 

Sunnuntaina taas lähdimme perhe-meiningillä Pohjantähden aktiivien järjestämälle pääsiäismunakävelylle, 2 vanhinta tyttöäni kahdestaan Lääninhallitukselta 1,4km radalle ja minä vaimon johdolla 2,1km radalle. Vaikka keli ei ollut maanantainakaan optimaalinen niin mukavasti näkyi muitakin Pohjantähteläisiä paikalla. Mainittakoot, että sunnuntain puristuksen jälkeen en olisi kyennyt 10-15 minuutin täysivauhtiseen vetoon kuten olin aiemmin kaavaillut, joten suunnistus sai esitellä tällä kertaa lajin monipuolisuutta toisella tavalla. Vaimo totesikin, että tätä kaupunkisuunnistusta voisi harrastaa joskus muulloinkin. Yllätyksekseni selvitimme pidemmän radan tyttöjä nopeammin, mutta syynä oli ollut Frozen-munien syöntitauko Tähtitornin kahvilan portailla.

2,1km rata. Rastivälillä 7-8 olisi saanut tossut märäksi rastiväliviivaa etenemällä. Merkkasin välille 8-9 reitinvalinta-vaihtoehtojakin, keltainen olisi ollut varmaankin paras. Kävelimme Raatista autolta lähtöön keltaisen viivan alikulkua, joten valitsimme maisemia myös toiselta puolelta nähdäksemme vaimon kanssa punaisen reitin rastille 9. 

Ihmettelyä rastilla 6.

Kuvauksellisuutta Lääninhallituksella lähdössä.