Yösuunnistuksen aluemestaruuskisat, Tuiranhovi 11.9.

Kylläpä väsytti lähteä suunnistamaan. Perheessä on ollut flunssaa, joten yöheräilyjä on piisannut ja aamullakin herätään joka aamu takuuvarmasti klo 06. Kun pötkähdin illalla puoli yhdeksän sängylle hetkeksi, piti laittaa ihan vaan kaiken varalta herätyskello kymmenen minuutin päähän.

Varsin lämpimän päivän ja hetkeä aiemmin olleen sateen johdosta ulkona oli kuitenkin varsin mukavan happirikas reilun 15 asteen keli. Se ja suunnistamaan pääsemisen fiilis olivat niin hyvät, että väsy kaikkosi jo automatkalla Auran majalle. Oli itse asiassa lopulta tosi mukava päästä säkkipimeään oululaiseen metsään.

Lähdimme reilu 50 metriä ennen lähtökolmiota vuorotellen eri radoille, siten että samalle radalle pidettiin minuutin välit ja pisimmällä 7.5km A-radalla oli myös 2 hajontaa radan loppupuolella. Toisin sanoen täsmälleen samalle A-radalle lähti kilpailijoita 2 minuutin välein. Vaikka olin Auran majalla vasta 21.20 maissa ja menin rennolla otteella lähtöpaikalle, pääsin liikkeelle jo 21.40 pidemmän jonon alettua kertymään perääni. Tämä oli mielestäni hyvä, sillä minua nopeammat menivät pikku hiljaa tietyillä rastiväleillä ohitseni enkä ollut missään vaiheessa "yksin viimeisenä" metsässä. Ei sillä että se pelottaisi, vaan onhan se mukava saada lisävirettä tekemiseen kanssakilpailijoista ja tottakai siinä hyötyy siellä täällä ajallisestikin verrattuna täysin yksinäiseen tekemiseen.

AM-yön kisakartta sarjoissa H21-H45. Itselläni oli hajonta A2.

Suunnistukseni sujui mielestäni hyvin. Ykkösrastille olisi pitänyt valita jälkiviisaana joku itään päin sähkölinjaa kohti menevä polku jo aiemmin. Neloselle juoksin parin kanssakilpailijan mukana vähän rastin ohi, lisäkierros toi minulle ehkä 1,5 minuutin pummin. Juoksin ojan itäpuolella vanhaa juontouraa, enkä nähnyt oikealle lähteviä uria siinä kohden, mikä vähän hämäsi itseäni muiden pummaajien näkemisen ohella.

Rastia 7 haeskelin myös hetken kun luulin olevani loivan ja korkean Saarikoskenkankaan huipulla, jossa rasti kartan mukaan oli. Lampun valo ottaa etenkin tiheämmässä metsässä lähistön puihin eikä ne suuret piirteet aina näy sieltä takaa läpi niin hyvin. Huomasin vasta jonkun B-ratalaisen mentyä minua etelämmäksi, että se korkein kumpu onkin siellä. Tuohon ei toki aikaa juuri kulunut.

Matka rastille 8 oli ehkä opettavaisin ja haastavin vajaat 800m väli, jossa 500m vähin karttamerkein suuntaa pitäen. Perhoslenkit sujuivat itseltäni moitteetta, rastin 12 (rastit.fi:ssä rasti 9) jälkeen piti juosta vähän rastilta sivuun säätämään akkuliivistä irronnutta akkuani parin minuutin ajaksi. Harmitti etenkin kun se ei juuri paremmin mennyt, luotin vaan että akku pysyy loppumatkan kiinni tarranauhansa avulla. Ihmettelen, miten moinen pääsi tapahtumaan, pitää kiinnittää akku liiviin jatkossa jämäkämmin ja varmistaa vielä esimerkiksi teippauksella.

Loppumetrien keskusteluakin aiheuttaneena kliimaksina oikaisin vielä loppuviitoituksella. Näin jo edellistä rastia lähestyessäni, että viimeinen pätkä on kartan mukaan loppuviitoitettu, eli luin kyllä karttaa oikein. Kun sitten lähdinkin vain painamaan rastilta maalia kohden, asia unohtui ja vaistomaisesti menin nopeinta reittiä maaliin. Luulen tämän johtuneen osittain siitä, että loppuviitoitus on yleensä Oulurasteilla selvästi näkyvä valkea maata pitkin menevä nauha, tai sitten loppuviitoitusta ei ole ollut ollenkaan, jolloin reitti maaliin on vapaavalintainen. Tämän kerran tilanne oli jotain tuolta väliltä, mikä ilmeisesti sekoitti väsyneen pään.

Maalipukki, oulurastikärry, tulospalvelu ja kioski vasemmalta oikealle lueteltuna. Kellon valo on yhtä sumua, mutta siinä lukee 23.00.

Lopulta A-radan sija 22/32 on minulle hyvin odotettu. Kunto- ja taitotasoni riittää siihen perushyvällä suorituksella, kun vastassa on alueen kärkipään menijöitä iso nippu. Aluemestaruuskisoissa olin käsittääkseni H40-sarjassa 8 kilpailijasta 5:s, jäin 4 parhaasta kustakin kymmenkunta minuuttia.

Mainittakoot loppuun vielä paikalla olleen hienot 109 AM-kisailijaa/ yöcuppeilijaa. Reijo Puurusen viime ja tänä kesänä laatima kartta oli myös täyttä priimaa, mukava kun pystyy luottamaan edetessä esimerkiksi pystyvihreiden (hidastava maapohja) ja metsäautoteiden/ juontourien olevan hyvin kohdillaan. Ratamestari Ilpo Viippola oli myös luonut muuten suunnistuksellisesti sopivan haastavien metsäpätkien lisäksi hyviä reitinvalinta-välejä, josta esimerkkinä rastiväli 1-2, mistä erottuu rastit.fi reittejä katsomalla pari yleisintä valintaa. Kokonaisuutena tapahtuma oli siis onnistunut ja kompensoi myös vähille jääneet yöuneni mitä mainioimmalla tavalla.