Yö-cup, Majavasaari 30.9.

Ennakoin Majavasaaren yö-cupin kisasta joko helpohkoa tai keskivaikeaa. Kävin vuosi sitten samassa paikassa Oulurasteilla. Ja vaikka tiesin, että Majavasaari on käytännössä kevään omatoimirasteilta tutun ja maastoltaan tiheikköisen/haastavan Sutelan vieressä, oletin suunnistuksen sujuvan. Olin erittäin väärässä. Rastit 7-13 olivat pohjoisemmalla, vuoden takaisia Oulurasteja vaativammalla alueella ja lisäksi näkyvyyden oltua kasvillisuuden johdosta heikko, se tuotti etenkin yösuunnistukseen melkoisia haasteita. Leveät ojat eivät myöskään helpottaneet tekemistä, vaikka pitkänä miehenä ne eivät olleetkaan itselleni iso ongelma.

Koronan johdosta kaikki yösuunnistukset on menty tänä vuonna lähtölistan mukaan, 2 minuutin välein per rata. Täälläkin se toimi mielestäni hyvin. Ainakin miesten A-sarjassa tasoerojen ollessa helposti suuria, ei synny yhdessä meneviä porukoita yhtä usein kuin yhteislähdöissä (niiden perhoslenkitkin huomioiden). Näin ainakin minulla tälläkin kertaa, taisin törmäillä maastossa valtaosin muiden sarjojen suunnistajiin, jotka olivat eri radoilla. Lisään vielä, että toki yhteislähdöissäkin on oma tunnelmansa ja taktinen puolensa, toivottavasti ensi vuonna palataan vaihdellen niihinkin. 

Peltoparkki 800 metrin päässä lähdöstä... kerrankin tuli pakotetusti sopivat lämpät ennen lähtöä :)

Miesten A-rata, 5.3km.

Ihmettelin liikkeelle lähtiessäni, miksi 3 ensimmäistä rastia on helpohkoja tienvarsirasteja, mutta huomasin pian, että nekin vaativat jo tarkkuutta. Lisäksi maasto vaikeutui koko ajan. Suunnistukseni sujui rauhallisella otteella ja rastille 8 saakka menin käytännössä virheettä. Sen jälkeen alkoi ongelmat. Oikeastaan nyt tarkkaan analysoituani kummassakin isommassa noin 5 minuutin pummissani menin taitojen mukaisesti harhaan ja muutenkin haparointi johtui nimenomaan peitteisen maaston tuomista haasteista.

Ensimmäinen isompi pummini tuli rastille 9 varsin mielenkiintoisella tavalla, ihan suunnistusvirheistä, mutta voisi sanoa myös että samaistusvirheiden jatkumosta. Siitä enemmän alla olevassa kuvassa. (Varoitus: jos ylianalysointi on mielestäsi puuduttavaa, älä lue kuvatekstejä :) Toinen isompi virheeni oli maaston vaikeimmalla rastilla, ainakin mitä päättelin alueella pyörivistä valoista ja lukuisista muista, keiden kanssa ihmettelimme ojien suuntia. Lisäksi kun katsoo väliaikoja niin joka sarjassa oli monta siinä reilusti pummannutta. Tuostakin virheestä lisää alla toisessa kuvassa.

Mielenkiintoisen pummin anatomia. Ympyröin kuvaan punaisella ojien ylitykset, missä olin ja vihreällä paikat, missä luulin olevani (seuraa pallukoiden jatkumoa). Lisäksi ympyröin keltaisella kangasalueet/maastonkohdat, missä olin ja sinisellä vastaavat kohdat, missä luulin olevani. Analogia on varsin ilmeinen. Virhe alkoi ensimmäisen ojan risteyksen väärin katsomisesta. Kun sen jälkeen etenin järjestyksessä 4 eri ojan ylitystä ja 3 eri kangasaluetta, mietin monessa kohden, että miksi tämä kohta tuli näin myöhään. Mutta koska oja tai kangasalueen paikka "mätsäsivät" siihen, mitä piti tulla vastaan, menin vaan hyvällä itseluottamuksella eteenpäin.
Lopulta viimeisellä rinteellä rastia etsiessäni törmäsin suuriin kiviin, joita ei ollut kartalla (viimeinen keltainen ympyröinti). Hoksasin, että ne on kartoittamatta, eli minun täytyy olla selvästi kauempana kuin luulin. En ollut kuitenkaan ihan varma paikasta, mutta lähdin vain takaisin päin toivoen selvittäväni sen jollakin tapaa. Kun violetin nuolen kohdalla vastaani juoksi päivän ykkönen Ville Kosola, kysyin missä olen. Ville näytti paikan ja kertoi, että olen kohta rastien välisellä ojalla. Samalla hetkellä muistin, että jo ensimmäistä kertaa siitä toiseen suuntaan mennessäni joku juoksi ohitseni juuri samalla tavalla rastilta 9 rastille 10. Se havainto yhdistettynä oloon, että välimatkat on koko ajan vähän liian pitkiä, olisivat lie havahduttaneet kokeneemman "toisten lamppujen lukijan" älyämään virheen samassa kohdassa jo menomatkalla.

Rastivälistä 11-12 olisi kiva omata GoPro-video. En millään älyä, mitä siinä tapahtui, video-materiaalille olisi siis analyysissä käyttöä. Suota lähestyessäni päättelin maaston muodoista olevani vihreällä jäljellä, kun olinkin punaisella. Muistan, että ojat eivät 100% mätsänneet, mutta riittävästi. Tiheissä maaston kohdissa kun ojia ei nähnyt hirvittävän pitkälle niiden mutkia havainnoidakseen. Kun tulin keltaisella ympyröityihin ojien risteyksiin, muistan paikalla olleen ainakin 4 muuta miestä pohtimassa sijaintiamme. Emme kukaan saaneet pitkän seisoskelunkaan jälkeen yhtään järkevää ehdotusta paikasta, jostakin syystä maasto ei mätsännyt kartan ojien suuntien kanssa mitenkään. Lähdimme eri suuntiin ja kun olin pienen pyörimisen jälkeen jo valmis menemään rastinumeron 5 kohdalle aukion nurkasta vauhtia hakemaan, äkkäsin rastiympyrän alueen osin tuurilla. Jälkiviisas on helppo olla ja nyt toki keksin tapoja lähestyä rastia paremmin, esimerkiksi linjan ja hirvitornin kautta. Tuolla keltaisella ympyröimieni ojien risteyksessä olisi silti kiva käydä uudestaan, sen kun olisi pitänyt olla kartan mukaan selkeä paikka. Mainittakoot vielä, että rastilla 12 muiden valojen tulkitsemista vaikeutti lisäksi se, että mm. gubet saapuivat rastille luoteesta, miehet koillisesta. Ja kun moni pummasi, valoja meni vähän joka suuntaan joka puolella.

Loppumatka sujui taas suhteellisen hyvin, sijoitukseni oltua lopulta 23/27 (jokusella A-ratalaisella lie tuloksissa lisäksi "oma rata".). Ja vaikka virheitä tuli, niin maalissa tiesin varmuudella että niin tuli muillakin. (Reittejä rastit.fi.) Mitä kuuntelin joidenkin kommentit kisasta ja katselin nyt tänään väliaikoja, niin jopa ihan kärkinimet vetelivät yllättävän isoja pummeja eri rasteilla, voittajankin käytyä noin 5 minuutin ylimääräisen kierroksen rastia 11 hakiessa. Vaikka moisten ongelmien kanssa ei haluaisi painia joka kerta suunnistaessa, niin tällaiset maastot ovat mielestäni niitä kaikkein parhaimpia. Vielä vuorokauden päästäkin mielessä pyörii vähän väliä muistikuvat maaston eri kohdista. Ja jopa polttelisi taas päästä testaamaan esimerkiksi rastiväli 11-12 uudestaan.